Liian erilainen Pääsiäinen

Tämän vuoden Pääsiäisen vietto on kulunut varsin erilaisissa merkeissä. Eilen illalla saimme kuulla uutisen joka pysäytti. 
Hieman ennen klo 20 vanhin poikamme soitti ja kertoi Ylivieskan kirkon olevan ilmiliekeissä eikä mitään tiettävästi ollut enää tehtävissä. 
Eihän sitä ollut uskoa todeksi.

Pikkuhiljaa somessa alkoi välittyä kuvia palavasta kotikirkosta ja niinpä mekin lähdimme paikalle katsomaan. 
Siinä ehti käydä monenlaisia tunteita ja ajatuksia läpi. Lähinnä kaikki ne kirkkoon liittyvät muistot, omat häät, poikien konfirmaatiot, oma konfirmaatio ym. Sitten tuli se suru, ettei tytär pääse ripille samassa kirkossa eikä ketään meidän lapsista voida vihkiä siellä. 
En voi väittää olevani kovinkaan uskonnollinen ihminen, mutta monia tärkeitä hetkiä liittyy omaan kotikirkkoon. Viimeisimmäksi kerraksi jäi Päivärinnan Lapsikuoron joulukonsertti viime joulukuussa, jossa tyttäremmekin lauloi. Onneksi siitä ja monista muista hetkistä on valokuvia tai videokuvaa tallessa. 

Poikamme konfirmaatio 14.7.2014

Pääsiäisyön messu pidettiin kirkon raunioilla puolilta öin. Mukana messussa oli myös piispa Samuel Salmi. Arvioiden mukaan paikalle oli kerääntynyt n. 500 seurakuntalaista, suuri osa nuoria. Hienoa Ylivieskan Seurakunnalta, että jaksoivat järjestää ja näinkin nopealla aikataululla. Alunperin messun piti olla kirkossa klo 23. Onneksi palon aikaan siellä ei ollut ketään ja henkilövahingoilta säästyttiin. 

Ylivieskan katukuvassa kirkolla on ollut merkittävä rooli yhtenä maamerkkinä. Nyt tuo maamerkki on poissa. Siihen ei kyllä ihan hetkeen totu. 

Ylivieskan kirkko 1786-2016
 
Onneksi on Muistot. 

7 kommenttia

  1. Niin, kovin surullista on ollut katsoa kuvia ja videoita syntymäpaikkakunnan kirkon totaalisesta tuhosta. Monia muistoja sinne liittyy. Selkeä, yksinkertaisen tyylikäs kirkko. Yksi kauneimmista näkemistäni kirkoista...

    VastaaPoista
  2. Kyllä tuntui pahalta, kun uutisista tuon palon näin. Kirkkoa ei saa koskaan takaisin.

    VastaaPoista
  3. Kotikirkon tuhopoltto on aivan järkyttävä tapahtuma. Palo näkyi pihallemme, mutta kävimme myös lähempää katsomassa ja näimme koko kauheuden. Olimme paikalla, kun kellotapuli romahti. Surullista, mutta tällainen järkytys yhdistää kaupunkilaisia. Muuttuneeseen maisemaan tottuminen kyllä vie aikaa.

    VastaaPoista
  4. Todella valtava menetys. Tuntui todella pahalta katsoa kuvia mm. Instagramista, etenkin kun osa laski leikkiä vakavalla asialla.

    VastaaPoista
  5. Kyllä tuo tuho kosketti ihan kirkot kaukaa kiertävääkin. Yli kaksisataa vuotta siinä ollut, niin yhtäkkiä sitä ei olekaan :( Tosi surulista ja etenkin heille, joilla siitä on muistoja.

    VastaaPoista
  6. Oli kyllä melkoinen uutinen tuo kirkon polttaminen, sillä tuhopolttohan se oli. Olen itsekin "sieltä suunnalta" kotoisin, joten kosketti siinäkin mielessä tavallista enemmän. Kaunis kirkko oli.

    VastaaPoista
  7. Todella kaunis puukirkko. Tällaisia tihutöitä ei voi järjellä mitenkään ymmärtää eikä käsittää. Mikä saa nuoren tekemään tällaista??

    VastaaPoista