Heipä hei!
Täällä ollaan vielä hengissä, vaikka blogi onkin ollut kuolleena monta kuukautta! Syyn siihen kerron nyt.
Perustin keväällä leikkokukkatarhan ja sen parissa on kaikki vapaa-aika mukavasti kulunut. Olin haaveillut jo muutaman vuoden ajan leikkokukkien viljelystä hieman isommassa mittakaavassa kuin kotipuutarhassa. Mieheni kanssa etsiskeltiin viljelylle sopivaa peltoa, mutta sellaista ei oikein tullut. Onneksi omilta mailta löytyi sellainen palsta, jolle pienellä vaivalla sai tehtyä viljelypenkit eikä kustannuskaan ollut kovin iso. Oltiinhan tässä lähdössä vasta kokeilemaan miten viljely onnistuisi. Ei ainakaan putoaisi kovin korkealta jos ei onnistuisi.
Erin Benzakeinin kirja Cut Flower Garden on erinomainen oppikirja aiheesta. Sen olin hankkinut jo aiemmin kun haaveet oli vielä haaveita.
Viime syksyn ja talven aikana kirjasta tuli tärkeä osa tulevan palstan suunnittelua. Laskin istutuspenkkien kokoja sekä kasvien istutustiheyksiä. Kaikkiin niihin löytyi Erinin kirjasta laskuohjeet.
Tulevan palstan paikka löytyi siis omilta mailta, mutta siinä kasvoi kaikenlaista pikkupuuta ja pajukkoa, joten se piti ensi töiksi raivata.
Raivauksen jälkeen alue näytti huomattavasti paremmalta ja tila alkoi vähän paremmin myös kooltaan hahmottua.
Tulevan palstan perusta piti kuitenkin saada tasaiseksi, joten tilattiin siihen kuorma täytemaata joka levitettiin pohjalle. Sen päälle levitettiin paksu suodatinkangas, ettei sieltä kasva mitään rikkaa tai muuta eitoivottua läpi.
Suodatinkankaan päälle sitten muotoiltiin tulevat viljelypenkit. Kohopenkit tottakai, että olosuhteet ovat varmasti hyvät kasvulle. Nuori kaivinkonekuljettaja taitavasti muotoili penkit mun piirustusten mukaan. Lupasinkin hänelle kukkia palstalta aina kun tarvitsee tyttöystävälle viedä :)
Sinne sai penkit jäädä talveksi uinumaan lumipeitteen alle ja odottelemaan tulevaa kevättä ja ensimmäistä kasvukautta.
.jpg)
.jpg)
