Satupuutarhan vuosi 2018 osa 2

Edellisessä postauksessa päästiin kesäkuun loppuun saakka, joten jatketaanpa siitä. 
Heinäkuun alussa alkoi kesäloma ja helteet senkuin jatkuivat! Suunnitelmia oli lomalla tehdä pihalla yhtä sun toista, mutta eipä siellä sitten jaksanutkaan. Ensimmäistä kertaa loma oli oikeasti loma ja se oli lopulta hyvä niin! 

Kasvit ei alkuun tykänneet kovinkaan huonoa lämpimästä kelistä. Ruusut varsinkin näyttivät nauttivan todenteolla.



Lomareissulla käytiin Helsingissä ja tottakai Kaisaniemen Kasvitieteellinen puutarha oli katsastettava. 
 


 Elokuuhun mennessä pergolan seinä oli jo ehtinyt kasvaa peittäväksi ja pisimpiä varsia ohjattiin ja kiinnitettiin tukipuihin asti! Tämä olikin meidän suosikkipaikka kuumimpaan aikaan.


Omenapuut kantoivat molemmat megasadon ja ystäville lähti ämpäreittäin omenoita jakoon. Itse keittelin hilloja ja tein piirakoita. 


 
Kesälomalle suunniteltu pihaprojekti venyi syyskuun alkuun. Tein pioneille oman penkin, johon istuttelin lopullisille paikoilleen edellissyksyn juurakot. Kuten aina, tämäkin hieman kasvoi alkuperäisestä suunnitelmasta! Samaan penkkiin istutin myös tammentaimen ja penkki sai nimekseen Ikuisuuspenkki.




Viiniköynnös Zilga teki ensimmäisen rypäleterttunsa tänä vuonna tuossa pergolan kyljessä ja sato kerättiin syyskuun lopulla :) 

 
 Pikkuhiljaa aloin valmistella pihaa ja kasvihuonetta talviteloille. Pelakuut kannoin sisälle talvehtimaan.


Lokakuun alussa käytiin puolukassa. Saalis ei ollut suuren suuri, mutta maisemat oli kauniit. 


 
Kukkasipuleita kävin Lidlistä taas ostamassa kun tulivat myyntiin. Tulppaaneja useampi kilo ja lisäksi muutamia narskuja. Taas on mitä keväällä odottaa.
 


Loka-marraskuu menikin sitten käsitöiden parissa. Valmistelin myytävää Joululahjamessuille sekä ommellen että neuloen. 






Tein myös muutamia tilaustöitä kuten nämä pupukassit ja -laukun.



Marraskuussa sain myös soiton Yle Radio Kokkolan toimittajalta, joka halusi haastatella minua pihan valaistuksesta ja kausivalojen käytöstä puutarhassa. Olin kyllä aika otettu moisesta :) 

 

Joulukuussa askartelin juttuja sisälle ja ulos. 




Sellainen oli Satupuutarhan vuosi 2018. 
 

Satupuutarhan vuosi 2018 osa 1

Niin vaan on tämäkin vuosi pian taputeltu ja uusi väijyy ihan kulman takana! Aika siis summailla mitä vuoteen mahtui. 

Tammikuussa amaryllis jatkoi kukintaa maljakossa. Tämä valkoinen teki niin kauniin kukan. 


Hamstrasin alesta muutaman lisää....
 

Talvi oli oikea talvi, sellainen kuin lapsuudessa. Saunapolun molemmin puolin lunta oli puolisen metriä. 


Sukkia tipahteli puikoilta tasaiseen tahtiin. Nämä Mia Sumellin suunnittelemat Torstai -sukat valmistui helmikuussa. 


Ja vanhimmalle pojalle bemarisukat maaliskuussa. 


Maaliskuulla Ruusupenkkiä peitti vielä reilu lumipeite. Aurinko kuitenkin jo hieman lämmitti. 


Ompelin itselleni pitkästä aikaa muutamia yläosia ja retkahdin ostamaan uusia kankaita. 




Ihan maaliskuun lopulla otin itseäni niskasta kiinni ja vaihdoin huonekasveille mullat. Edellisenä vuonna se taisi jäädä tekemättä...


Huhtikuulla vasta tein ensimmäiset siemenkylvöt. Olen aina ollut näiden kanssa liian joutuisa ja itsekin yllätyin tästä itsehillinnästä johon nyt kykenin! 



Huhtikuun alussa lunta oli vielä runsaasti..


..mutta nopeasti se sitten suli ja loppukuusta näytti jo ihan toisenlaiselta: 


 Edellisenä syksynä valeistutetut pionin juurakot olivat talvesta selvinneet ja kasvua oli näkyvissä. Ilontunne oli suorastaan pakahduttava!


Huhtikuun lopulla pihapiiriin ilmeistyi uudet asukkaat. Fasaanipariskunnan touhuja oli mukava seurata. 


Toukokuu lähtikin sitten vauhdikkaasti liikkeelle ja penkeissä kasvua tapahtui hurjaa vauhtia. 



Tällaista tulppaanien kukintaa meillä ei vielä koskaan ennen ole ollut. Onneksi parin vuoden tauon jälkeen päätin edellisenä syksynä niitä istuttaa! 
 

 Toukokuussa alkanut lämpöjakso helli meitä myös kesäkuussa ja kasvu oli rehevää. 



 Erityisesti ilahdutti pergolan villiviinien ja molempien aitoviiniköynnösten
selviytyminen talvesta ♥



Kasvihuone alkoi pikkuhiljaa täyttyä...


Ensimmäiset kiinanpionit puhkesivat kukkaan ennen juhannusta. Näihin en ikinä kyllästy!



Ensimmäinen puoli vuotta on nyt kahlattu läpi. Tähän onkin hyvä päättää tämän postauksen ensimmäinen osa, sillä muuten tästä tulisi ihan tolkuttoman pitkä!