Viherkasvit sisustuksessa

Tunnustan, että huonekasvini eivät saa sitä samaa ylenpalttista huolenpitoa ja rakkautta, mitä surutta tuhlaan koko kasvukauden ulkokasveihini. Ei ne ihan heitteillekään jää, mutta ovat joutuneet tottumaan huomattavasti karumpiin kasvuoloihin kuin kesäsisarensa. Virtaa ei vaan tahdo kesän jälkeen enää riittää. Kuitenkin haluan, että sisätiloissakin tämä rakas harrastus näkyisi. Huonekasveistani onkin kasvanut sitkeitä sissejä, niiden on ollut pakko. 

Pari viikkoa sitten tein sellaisen havainnon, että olohuoneessa ei ollut kuin yksi ainoa viherkasvi. Muutaman vuoden takaisen sisäremontin jälkeen olen vain fiilistellyt kivasta ja raikkaasta kodista ja varovasti olen lisäillyt sisustusjuttuja, jottei fiilis häviäisi. Nyt yhtäkkiä pitikin saada lisää vihreää, jotta tilasta tulisi vielä kodikkaampi. 

Kukkakaupoissa on jo aika mukavasti viherkasveja näin alkuvuodesta tarjolla. Löysinkin minulle uuden tuttavuuden, amerikanmuorin, joka oli kotiutettava. Ihastuin sen lehtimuotoon sekä väritykseen. 

Amerikanmuori, Peperomia obtusifolia

 Muorinkukkia pidetään yleisesti helppohoitoisina. Se sietää moninaisia valo-olosuhteita ja tykkää eniten hajavalosta. Jatkuvaa auringonpaahdetta se ei kestä. Pintamulta saa hieman kuivahtaa kastelujen välissä, mutta vaatii tasaisen kastelun. Muorinkukat ovat lajikkeesta riippumatta melko matalakasvuisia. Kasvualustasta paras on ilmava, hiekansekainen kukkamulta. Muorinkukkaa voi lisätä lehtipistokkaasta. 

Tämä amerikanmuori oli vasta alkua. Seuraavaksi hajotin lahjaksi saamani jouluasetelman, jossa oli kirjavalehtinen muraatti sekä valkoinen joulutähti. Istutin molemmat uuteen multaan ja eri ruukkuihin. Joulutähdestä olisi upea saada sellainen pensasmainen, jollaisena olen sen nähnyt viherpeukalotutullani. Siihen on vielä matkaa...

Kirjavalehtinen muraatti on myöskin vielä vähän reppana, mutta uskon sen tuosta kyllä piristyvän. Sen laitoin amppeliin ja ripustin valoisimmalle paikalle olohuoneeseen. Sopii siihen ikkunoiden kulmaukseen kuin nenä päähän! 

 Kun multapussit oli vihdoin otettu esille, siirsin klementiinin pistokkaatkin jokaisen omaan ruukkuunsa. Jospa ne lähtisivät hyvään kasvuun kun saivat kunnon tilan. Nämä ovatkin yhdenlainen ihme, sillä olin aivan unohtanut koko siemenet, jotka tyttö oli yhteen ruukkuun laittanut. Odotukset tietysti korkealla näidenkin suhteen :) 

 Istuttelinpa vielä pasuunankukan latvapistokkaankin multaan. Se on saanut juurtua pilttipurkissa jo monta kuukautta ja komeat juuret olikin kasvattanut. Jospa tästä saisi jonain päivänä kukkivan yksilön. Emokasvi ei ole kukkinut kertaakaan. Kai siinäkin jotain taikatemppuja pitäisi osata tehdä...

Pisteenä iin päälle sain mieheltä vuosipäivämme johdosta elämäni ensimmäisen orkidean. Huh, siinä onkin haastetta saada se pysymään hengissä! Uudelleen kukittamisesta en vielä uskalla haaveillakaan. Orkidean hoidosta piti käydä heti vinkkejä lueskelemassa. Eipä sieltä mitään yhtä oikeaa löytynyt. Osa upottaa veteen ja osa kastelee kerran 1-2 viikossa vähän reilummin. Jälkimmäinen olisi muutenkin se minun tapa hoitaa sisäkasveja ja tuntuisi näin ollen luontevalta. Jospa tuo kukka siihen tottuisi? Kaunis se jokatapauksessa on ja kukinta lienee pitkäaikaista, mikäli harrastajien kertomuksia uskoo.

Kiikuttelinpa vielä yläkerrasta tyttären traakkipuun tänne alakertaan kun se on aika näyttävä. Tuollainen isompi kasvi tuo heti erilaisen tunnelman huoneeseen, vähän viidakkomaisuutta. 

Kuten ylemmästä kuvasta näkee, tänään on paistanut aurinko ihanasti ja sää on täysin päinvastainen kuin eilen. Yön aikana oli satanut vähän luntakin, joten valoisuus verrattuna eiliseen on +100% !

Ehkä jäin vähän koukkuun näihin viherkasvijuttuihin nyt. Näillä on niin helppo sisustaa eikä tämä ole kovin kallistakaan. Ennestään meillä on pari kiinanruusua, muutama kliivia, anopinkieliä  ja nuokkupapinkaura. Jotain amppeleihin sopivia voisi vielä hankkia. Saisi hyödynnettyä tuota ilmatilaakin ja samalla kerroksellisuutta istutuksiin. 

Kiertelin Prisman kukkaosastolla ja ihastelin näitä kultaköynnöksiä sekä saniaisia. Molemmat sopisivat amppeliin hyvin ja ovatpa juuri nyt trendikkäimpien huonekasvien listallakin :) 

 Haaveissa on vielä sijoittaa johonkin kukkapöytä, johon saisi kerätä asetelmaksi lehtimuodoiltaan, kasvutavoiltaan ja väreiltään erilaisia viherkasveja. Näin sitä lisääntynyt valonmäärä saa ihmisen taas innostumaan! 

Oletko sinä innokas sisäkukkien kasvattaja? Mitkä ovat lempiviherkasvisi? Entä onko sinulla jokin perintökasvi, joka on kulkenut suvussa tai olet saanut sen joltain sinulle tärkeältä ihmiseltä? Olisi kiva kuulla tarinat kasvien takana:) 

Nyt lähden suunnittelemaan amppeleita tuleville amppelikasveilleni. Innostuin makramee solmeilusta ja amppeli olisi kiva tehdä itse. Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle ja aurinkoja alkavaan viikkoosi!

Kahvipensaan kasvattaminen siemenestä

Pari vuotta sitten ihastelin mieheni siskolla kyläillessämme heidän upeaa kahvipensasta. Tai puu se kokonsa puolesta kyllä on. Siinä oli tuolloin punaisia marjoja ja hetihän mulla alkoi viherpeukaloa kutkutella. Niinpä kysyin, että saisinko muutaman kasvatuskokeiluun ja sain!

Osa marjoista oli punaisia, osa tummuneita ja osa vaaleita. Kuorin nuo tummat ja punaiset niin, että jäljelle jäi tuollainen vaalea papu jota istutuspavuksikin kutsutaan. 

Laiton pavut kostutettuun multaan pariin ruukkuun ja päälle rei´itetyn muovipussin. Alkuun kastelin säännöllisesti, mutta jossain välissä kastelukerrat venyivät niin, että lorauttelin vettä kun satuin muistamaan. Elonmerkkejä ei alkanut näkyä ja olin jo heittämässä kylvöksiä pois kun huomasin melkein 10 senttiset taimen alut. Kaikki oli itäneet!
Istuttelin taimet jokaisen omaan ruukkuunsa, mutta lopulta vain kolme niistä pysyi hengissä. Yhden lahjoitin siskolleni ja kaksi jäi itselle.

Viime kesänä vein toisen taimen kasvihuoneeseen seuratakseni miten se siellä kasvaisi. Odotin tietenkin, että syksyllä voisin tuoda sisälle reilusti pituutta kasvaneen yksilön. Toisin kävi. Olosuhteet ei olleetkaan suotuisat ja kahvi näivettyi ja lopulta kuoli. Olin sen siirtänyt jo sisällekin, mutta mikään ei auttanut enää.

Onneksi toinen voi hyvin, vaikka kasvu on todella hidasta. Korkeutta kahvilla on nyt vähän vajaa 20 cm.

Olen miettinyt syitä tuolle hitaalle kasvulle. Kasvualustana tällähetkellä on kasvusammal, johon olen sekoittanut ihan peruskukkamultaa. Ei kasvi näytä siitä huonoakaan tykkäävään, mutta ei mitenkään reheväkasvuiseltakaan tunnu. Ajattelin vaihtaa nyt keväällä toisenlaiseen multaan. Luin, että multapaakkua ei saisi kovin rikkoa, sillä jos juuret vioittuvat, kasvi alkaa pudottaa lehtiä. Vettä kahvi saa noin kerran viikossa näin talvella tai sitten kun lehdet näyttävät lupsottavan.
Lannoittamisen aloitan kuukauden päästä ja ihan tavallista kukkaravinnetta kerran viikossa aion antaa kastelun yhteydessä.

Olisi upea saada tästä sellainen kunnon puu kuin emokasvikin on. Sille olisi olohuoneessa paikkakin valmiina :) Oletko sinä kasvattanut kahvipensasta ja olisiko antaa jotain käytännön vinkkejä?

Tästä se uuteen kasvukauteen valmistautuminen pikkuhiljaa lähtee. Mukavaa sunnuntaita sinulle!