Hedelmien siemenistä kasvatetut - Avokado

Pari vuotta sitten innostuin kokeilemaan avokadon kasvattamista. Aiemmin meillä ei avokadoja edes syöty, mutta tyttären niihin tykästyttyä en raaskinut kaikkia siemeniä/kiviä heittää menemäänkään.

Virittelin siemenet hammastikkujen varaan vedellä täytettyyn pilttipurkkiin, jossa ne saivat olla siihen asti kunnes siemen hieman halkesi ja alkoi kasvattaa juuren. Siitä juuresta ei sitten sattunut kuvaa olemaankaan...

Juuren ilmestyttyä siirsin siemenet multaan kasvamaan. Huputin ne aluksi, jotta kosteus pysyisi paremmin eikä avokadot pääsisivät kuivahtamaan.

Molemmat siemenet lähtivät hyvin kasvuun, mutta toinen jostain syystä näivettyi enkä sitä saanut enää virkoamaan. Toinen sen sijaan kasvoi komeasti ja aika vauhtiakin aluksi. Alla olevat kuvat on otettu huhtikuun lopulla 2019 kun oli jo aika vaihtaa mullat ja isompi ruukku.

Avokado on kasvanut ilman lisävaloa koko ajan. Sen paikka on ollut yläkerrassa kattoikkunan alla. Talvellakaan se ei ole muutamaa lehteä enempää pudottanut. Kasvu toki on ollut talvikuukausina hitaampaa, mutta nyt taas valon määrän lisäännyttyä se on ottanut kunnon kasvuspurtin.

Tämä ei näytä ainakaan vielä haaroittuvan enkä ole sitä kyllä uskaltanut leikatakaan. Jännästi kasvattanut latvaan isompia lehtiä kuin alempana välissä on. Mistä lie kertoo? Varovasti olen jo lannoittanut kaikkia huonekasveja Biolanin Luomu ravinnenesteellä, niin tätäkin. Ruukunkin saisi taas vaihtaa jo isompaan.

Täytyy tunnustaa, että meinasi mulla usko loppua tuossa itämisvaiheessa. Se nimittäin KESTI. Ei tullut laitettua kokonaisaikaa minnekään ylös, mutta ainakin pari kuukautta meni. Sitten kyllä kasvu olikin nopeaa.

Nyt on lisää itämässä, joten odottamista riittää yhä! 

Mukavia pääsiäisenpyhiä Sinulle! 

Viherkasvit sisustuksessa

Tunnustan, että huonekasvini eivät saa sitä samaa ylenpalttista huolenpitoa ja rakkautta, mitä surutta tuhlaan koko kasvukauden ulkokasveihini. Ei ne ihan heitteillekään jää, mutta ovat joutuneet tottumaan huomattavasti karumpiin kasvuoloihin kuin kesäsisarensa. Virtaa ei vaan tahdo kesän jälkeen enää riittää. Kuitenkin haluan, että sisätiloissakin tämä rakas harrastus näkyisi. Huonekasveistani onkin kasvanut sitkeitä sissejä, niiden on ollut pakko. 

Pari viikkoa sitten tein sellaisen havainnon, että olohuoneessa ei ollut kuin yksi ainoa viherkasvi. Muutaman vuoden takaisen sisäremontin jälkeen olen vain fiilistellyt kivasta ja raikkaasta kodista ja varovasti olen lisäillyt sisustusjuttuja, jottei fiilis häviäisi. Nyt yhtäkkiä pitikin saada lisää vihreää, jotta tilasta tulisi vielä kodikkaampi. 

Kukkakaupoissa on jo aika mukavasti viherkasveja näin alkuvuodesta tarjolla. Löysinkin minulle uuden tuttavuuden, amerikanmuorin, joka oli kotiutettava. Ihastuin sen lehtimuotoon sekä väritykseen. 

Amerikanmuori, Peperomia obtusifolia

 Muorinkukkia pidetään yleisesti helppohoitoisina. Se sietää moninaisia valo-olosuhteita ja tykkää eniten hajavalosta. Jatkuvaa auringonpaahdetta se ei kestä. Pintamulta saa hieman kuivahtaa kastelujen välissä, mutta vaatii tasaisen kastelun. Muorinkukat ovat lajikkeesta riippumatta melko matalakasvuisia. Kasvualustasta paras on ilmava, hiekansekainen kukkamulta. Muorinkukkaa voi lisätä lehtipistokkaasta. 

Tämä amerikanmuori oli vasta alkua. Seuraavaksi hajotin lahjaksi saamani jouluasetelman, jossa oli kirjavalehtinen muraatti sekä valkoinen joulutähti. Istutin molemmat uuteen multaan ja eri ruukkuihin. Joulutähdestä olisi upea saada sellainen pensasmainen, jollaisena olen sen nähnyt viherpeukalotutullani. Siihen on vielä matkaa...

Kirjavalehtinen muraatti on myöskin vielä vähän reppana, mutta uskon sen tuosta kyllä piristyvän. Sen laitoin amppeliin ja ripustin valoisimmalle paikalle olohuoneeseen. Sopii siihen ikkunoiden kulmaukseen kuin nenä päähän! 

 Kun multapussit oli vihdoin otettu esille, siirsin klementiinin pistokkaatkin jokaisen omaan ruukkuunsa. Jospa ne lähtisivät hyvään kasvuun kun saivat kunnon tilan. Nämä ovatkin yhdenlainen ihme, sillä olin aivan unohtanut koko siemenet, jotka tyttö oli yhteen ruukkuun laittanut. Odotukset tietysti korkealla näidenkin suhteen :) 

 Istuttelinpa vielä pasuunankukan latvapistokkaankin multaan. Se on saanut juurtua pilttipurkissa jo monta kuukautta ja komeat juuret olikin kasvattanut. Jospa tästä saisi jonain päivänä kukkivan yksilön. Emokasvi ei ole kukkinut kertaakaan. Kai siinäkin jotain taikatemppuja pitäisi osata tehdä...

Pisteenä iin päälle sain mieheltä vuosipäivämme johdosta elämäni ensimmäisen orkidean. Huh, siinä onkin haastetta saada se pysymään hengissä! Uudelleen kukittamisesta en vielä uskalla haaveillakaan. Orkidean hoidosta piti käydä heti vinkkejä lueskelemassa. Eipä sieltä mitään yhtä oikeaa löytynyt. Osa upottaa veteen ja osa kastelee kerran 1-2 viikossa vähän reilummin. Jälkimmäinen olisi muutenkin se minun tapa hoitaa sisäkasveja ja tuntuisi näin ollen luontevalta. Jospa tuo kukka siihen tottuisi? Kaunis se jokatapauksessa on ja kukinta lienee pitkäaikaista, mikäli harrastajien kertomuksia uskoo.

Kiikuttelinpa vielä yläkerrasta tyttären traakkipuun tänne alakertaan kun se on aika näyttävä. Tuollainen isompi kasvi tuo heti erilaisen tunnelman huoneeseen, vähän viidakkomaisuutta. 

Kuten ylemmästä kuvasta näkee, tänään on paistanut aurinko ihanasti ja sää on täysin päinvastainen kuin eilen. Yön aikana oli satanut vähän luntakin, joten valoisuus verrattuna eiliseen on +100% !

Ehkä jäin vähän koukkuun näihin viherkasvijuttuihin nyt. Näillä on niin helppo sisustaa eikä tämä ole kovin kallistakaan. Ennestään meillä on pari kiinanruusua, muutama kliivia, anopinkieliä  ja nuokkupapinkaura. Jotain amppeleihin sopivia voisi vielä hankkia. Saisi hyödynnettyä tuota ilmatilaakin ja samalla kerroksellisuutta istutuksiin. 

Kiertelin Prisman kukkaosastolla ja ihastelin näitä kultaköynnöksiä sekä saniaisia. Molemmat sopisivat amppeliin hyvin ja ovatpa juuri nyt trendikkäimpien huonekasvien listallakin :) 

 Haaveissa on vielä sijoittaa johonkin kukkapöytä, johon saisi kerätä asetelmaksi lehtimuodoiltaan, kasvutavoiltaan ja väreiltään erilaisia viherkasveja. Näin sitä lisääntynyt valonmäärä saa ihmisen taas innostumaan! 

Oletko sinä innokas sisäkukkien kasvattaja? Mitkä ovat lempiviherkasvisi? Entä onko sinulla jokin perintökasvi, joka on kulkenut suvussa tai olet saanut sen joltain sinulle tärkeältä ihmiseltä? Olisi kiva kuulla tarinat kasvien takana:) 

Nyt lähden suunnittelemaan amppeleita tuleville amppelikasveilleni. Innostuin makramee solmeilusta ja amppeli olisi kiva tehdä itse. Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle ja aurinkoja alkavaan viikkoosi!