Pergolan neljä kesää

Pergola rakennettiin terassimme päätyyn keväällä 2017. Halusimme hieman näkösuojaa terassilla ollessamme ja päädyimme eri vaihtoehtojen kautta tällaiseen ratkaisuun. Suunnittelutyötä taustalla oli muistaakseni ainakin vuoden päivät.

Penkissä kasvaa säleikkövilliviiniä, viiniköynnökset Zilga ja Supaga sekä erilaisia ruusuja, esim. William Baffin ja Fairy.

Terassin reunaan upotetut spotit tuo mukavaa tunnelmaa pimeneviin kesä- ja syysiltoihin.

Talveksi 2017-2018 pergolan penkki sai talvisuojaksi tyvimultauksen ja havuja.

Keväällä -18 terassille ilmestyi riipputuoli siltä varalta, että puutarhuri joskus malttaisi vähän istuskella ja nauttia näkymistä.

Kesästä tulikin hellekesä ja pergolan kasvit nauttivat niitä hellivästä lämmöstä täysin siemauksin!

Myös isäntäväki nautti pergolan suojissa...olostaan :) Paljon mitään tuona kesänä ei pihalla jaksanutkaan puuhata. Lomakin oli oikeasti L-O-M-A.

Joka kevät pergolan rakentamisen jälkeen jännitämme, että nouseeko penkistä mitä tai nouseeko yhtään mitään. Vaikka säleikkövilliviinin kasvuunlähtö on hitaanpuoleista niin siitä se vaan on aina lähtenyt. Kesällä 2019 pisimmät versot kurottelivat jo pergolan katolle!

Samana kesänä terassi koki muutoksen. Siitä purettiin aita pois ja terassia laajennettiin leveän askelman verran.

Tänä keväänä köynnösten kasvuunlähtö tuntui olevan aikaisempia keväitä hitaampaa. Juhannuksen aikaan seinämä oli aika harvanoloinen vielä.

Hyvä hellejakso ja sen perään tulleet sateet tekivät kuitenkin tehtävänsä ja seinämä alkoi kasvaa umpeen varsin nopeasti.

Talvi vei osan maanpeiteruusuista, joten penkin loppupää näyttää vähän paljaalta. Odottelin puutarhojen alennusmyyntejä, että olisin hankkinut siihen täytettä, mutta niitähän ei sitten tullut. Puutarhoille tosin erittäin positiivinen asia, että taimet liikkuivat ilman alennuksia!

Tämä on ollut yksi lempinäkymistäni tänä kesänä:

Pergola on täyttänyt sille ajatellun tehtävänsä aivan täydellisesti. Se antaa suojaa katseilta, auringolta ja jopa sateelta. Sekin testattiin tällä viikolla kun sateen yllättäessä grillailtiin tuossa pergolan katon alla. Ei sieltä köynnösten läpi sadepisarat tulleet!

Ihanat kellukat!

Tulikellukka (Geum coccineum) lienee useimmille tuttu kellukkalaji. Pitkään ajattelin sen olevan ainoa olemassa oleva kellukka. Siksipä yllätyinkin melkoisesti kun minulle selvisi, että kellukoiden kasvisuku kuuluu ruusukasvien heimoon ja siihen kuuluu 93 lajia!

Aikaisempina vuosina täälläpäin ei taimitarhoilla ole kellukoihin juurikaan törmäillyt, lukuunottamatta tuota tulikellukkaa. Satuin kuitenkin Prisman puutarhamyymälästä muutama vuosi sitten löytämään tarhakellukka `Bell Bankin`. Sen kukat nuokkuvat alaspäin ja kukinto on kauniin ruusunpunainen.

Kellukoissa viehättää niiden helppohoitoisuus.  Ne viihtyvät auringossa tai puolivarjossa ja kasvualustaksi käy kalkittu, keskiravinteinen, jopa kuivahko maa. Omani kasvavat istutusalueiden reunoilla, auringossa. Niistä on nopeasti kasvanut lehdistöltään reheviä ja näin ollen pitävät rikkaruohot hyvin loitolla. Kukinto on pieni, mutta usein hehkuvan värinen.

Tänä kesänä hankin muutaman kellukan lisää "kokoelmaani". Ojakellukka`Mai Tai` oli ehdottomasti saatava. Onneksi Prisman puutarhamyymälään oli tullut aikaisempiin vuosiin verrattuna hieman erilaisia perennoja ja sieltä bongasin tämän kellukan, josta olin jo edellisenä kesänä haaveillut.

Kuvauksessa sen luvataan kukkivan runsaasti ja pitkään. Kukinto on kerrattu ja se voi olla jopa 3 cm halkaisijaltaan. Monesta muusta kellukkalajikkeesta poiketen `Mai Tain` kukinto avautuu ylöspäin.

Samalla ostosreissulla taimikassiin päätyi tarhakellukka `Flames of Passion`. Sen erikoisuus on punaruskeat kukkavarret. Pienet, helakanpunaiset puolikerrannaiset kukat ovat kuin piste iin päälle.

Kellukka -kokoelmani karttui vielä kolmannellakin lajikkeella, nimittäin tarhakellukka ´Nonna` myös muutti meille. Sen kukinto on oranssin sävyinen ja puolikerrannainen.

Lajikkeesta riippuen kellukat kasvavat 20-70 cm korkeiksi ja kukkivat touko- heinäkuussa. Niiden talvenkestävyys on luokiteltu melko kestävästä erittäin kestävään, taaskin lajikkeen mukaan. Kukinnan jälkeen kukkavarret kannattaa alasleikata sillä se edistää uutta kukintaa. Kellukoita voi helposti lisätä jakamalla keväällä tai loppukesällä.

Haaveisiin jäi vielä monta muuta kellukkalajiketta, kuten nämä Gardenia.net sivun kaunottaret:

´Alabama Slammer´

´Totally Tangerine´

´Wet Kiss´

`Gimlet´

`Mrs J. Bradshaw´

`Double Bloody Mary´

`Leonard´s Variety´

`Lady Stratheden´

Kaikkihan nämä olisi ihania, mutta erityisesti tämä viimeinen keltainen sykähdyttää!  Ehkä siksikin, että meidän puutarhassa on aika vähän mitään keltaista kukkaa. `Lady Stratheden` on hehkuvan kaunis keltainen kellukka!

Viikonloppu on ollut varsin helteinen. Siitä huolimatta olen saanut isoimmat istutusalueet käytyä läpi eli alkukesän rikkaruohosavotta on hyvällä mallilla!  Uusi istutusaluekin on vihdoin saanut muutaman kasvin, joten siitäkin juttua tulossa. Nyt lähden illan kastelukierrokselle ja hetkeksi vielä nautiskelemaan lämmöstä.

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa aurinkoista viikkoa Sinulle!