Satupuutarha

Palataanpa viime kesään ja leikkokukkapalstalle. Taimien istutuksen jälkeen hommana oli huolehtia pääasiassa vain kastelusta. Palstalle hankittiin 1000 litran IBC kontti, johon liitettiin kastelujärjestelmä. Näin ollen palstalla ei tarvinnut kastelun takia käydä joka päivä, vaan automaatti huolehti kastelusta ohjelmoinnin mukaisesti.

Kesän sää oli varsin suotuisa, lämmintä riitti ja väliin sopivasti sateita. Kukat kasvoivat kohisten ja heinäkuun puolivälissä pääsi ensimmäiset kukat jo poimimaan. Olin ollut varovainen markkinoinnin suhteen kun jännäsin, että tuleeko kukkaa vai ei. Kun kukinta alkoi niin alkoi myös kiire saada kukkabisnes ihmisten tietoisuuteen.

Kokeilin monenlaista kanavaa markkinoida kukkia ja lopulta pääosa kimpuista myytiin tilausten mukaan Instagram-tilini kautta. Pari kertaa kävin torilla myymässä ja sain kimppuja myyntiin myös paikalliseen K-Markettiin.

Ensimmäinen leikkokukkakesä oli todella opettavainen, antoisa ja täynnä kivoja kohtaamisia. Nyt on hieman helpompi lähteä uutta kautta kohti ja kehittämään toimintaa, jotta tuleva sesonki olisi edellistä toimivampi.

Jälleen on yksi vuosi takanapäin ja uusi edessä! Miten meneekin aika niin nopeaa?

Itsehän tosin odottelin kovastikin, että päästään joulun yli. Se on itselle jonkinlainen etappi, jonka jälkeen on lupa jälleen odottaa kevättä ja uutta kasvukautta.

Vuoteen 2024 mahtui taas todella paljon kaikenlaista kivaa. Jos edellinen vuosi -23 olikin ollut rentoilua, niin nyt oltiin taas työn syrjässä tiukasti kiinni!

Alkuvuosi meni leikkokukkapalstan istutussuunnitelmaa ja siementilauksia tehdessä. Ensimmäisenä laitoin eukalyptuksen siemenet kasvamaan tammikuussa ja siitä maalis-toukokuussa loput. Pian kaikki tasot olikin täynnä taimipotteja. Kengille tarkoitetut kurakaukalot osoittautuivat edullisiksi ja hyviksi alustoiksi taimipurkeilla, vinkkinä muillekin.

Toukokuussa päätettiin viimeinkin maalata meidän talo. Oltiin sitä jo useampi vuosi suunniteltu ja oikeaa väriä etsitty. Rakennettiin talo vuonna 2000 ja silloin trendivärinä oli vihreän sävyt. Vihreä on yksi lempiväreistäni ja olisi voitu vaan päivittää sävy, mutta haluttiin kuitenkin vaihtaa väri kokonaan.

Olin kesälomalla toukokuun lopulla viikon ja maalasin joka ikinen päivä. Mieheni oli aloittanut urakkaa jo vähän aiemmin ja kahdestaan urakka suoritettiin alusta loppuun. Olihan siinä hommaa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ihan mukavaa tekemistä. Ja lopputulokseen ollaan tyytyväisiä!

Ennen

Jälkeen

Talon maalauksen kanssa yhtä aikaa siivoilin pihaa ja puhdistin penkkejä. Kesäkuun 8. päivä saatiin puutarhavieraita kahden puutarhaseuran ja -yhdistyksen verran. Aamupäivällä vieraili Ylä-Savon Puutarhaseuran väki ja iltapäivällä vierailulla kävi Oulun Puutarhayhdistys. Ihana päivä ja ihania ihmisiä! Tällaiset kohtaamiset antaa todella paljon ♥

Omalla pihalla ei kovin paljoa viime kesänä tapahtunut kevätsiivouksen jälkeen. Silloin levitin kaikille istutusalueille istutuskatteen, joka piti näkymän siistinä ja hillitsi enintä rikkakasvien kasvua. Terassilla istuskeltiin aina kun ehdittiin ja koitettiin hengähtää hetki ja nauttia.

Muutoin aika kului leikkokukkapalstalla. Taimien istutusten jälkeen ennen kastelujärjestelmän asentamista kuljettiin palstalla kastelemassa taimet joka toinen päivä ja välillä päivittäin. Taimet lähti hyvin kasvuun ja heinäkuun lopulla pääsin poimimaan ensimmäiset kukat kimppuihin. Siitä eteenpäin olikin aika haipakkaa!

Kukkaa tuli tasaiseen tahtiin ja vähän meinasi tulla kiire kaiken markkinoinnin kanssa. Olin ottanut varovasti tämän homman kanssa kun oli vasta ensimmäinen viljelyvuosi, eikä tiennyt uskaltaako kovin ennakkoon markkinoida jos ei kukkia sitten tulekaan. Toisin kävi, sato oli runsas ja aika hyvin lopulta sain yritykseni ihmisten tietoisuuteen. Kimput meni pääasiassa tilausten kautta ja markkinointikanavana oli ja on edelleen Instagram.

Elokuussa kerättiin satoa myös omasta puutarhasta. Omenoita tuli välivuoden jälkeen runsaasti ja niistä teetettiin mehua. Kasvihuoneesta on tomaattia ja kurkkua napsittu jo pitkin kesää. Musta- ja valkoherukat kerättiin myös talteen. Mustista tehtiin hilloa ja valkoiset pakastettiin sellaisenaan. Olen niitä jugurtin seassa syönyt mustikoiden ja mansikoiden kanssa. Kirsikoita ei tullut vieläkään kovin paljoa, mutta sen verran, että niistä tehtiin likööriä. Oli ensimmäinen kerta, mutta tuskin viimeinen. Keväällä kasvihuoneeseen istutettu Somerset Seedles viiniköynnöskin teki jo ensimmäiset rypäletertut.

Venetsialaisviikonloppuna tunnelmoitiin kasvihuoneessa kausivalojen sekä kynttilöiden valaistessa. Tämä paikka on edelleen meidän lempipaikka ja ympärivuotisessa käytössä.

Lokakuulla istuttelin tulppaanit ja narsissit sekä kotipihaan, että leikkokukkapalstalle. Kasvihankintoja tuli tälle vuodelle tehtyä aika maltilla. Lähinnä kotipihan penkkeihin täytteitä kun talvi vei osan kasveista.

Yhtä tahkeaa tahtoi syystöiden tekeminen olla tänäkin vuonna ja osa tuli tehtyä ihan viime tinkaan. Sitä lähtee uuteen kauteen aina sata lasissa, että vauhtia ei mitenkään riitä sinne loppuun saakka. Tai mulle se on juuri nuo syystyöt, missä seinä tulee vastaan. Saan ne kyllä jotenkin aina puserrettua, mutta olisihan se kiva itsellekin, että ne olisi aikanaan tehty.

Lokakuun lopulla aloittelin kranssihommat ja sitä jatkuikin ihan jouluun saakka. Omaan pihaan toteutin haaveeni jättikranssista. Käytin pohjana pyörän vannetta, jonka päällystin sammaleella. Siihen sidoin kuusen-, männyn-, katajan- ja tuijan oksista kranssin ja kietaisin ympärille valoketjun. Kranssi pääsi kaunistamaan meidän pihavaraston seinää.