Mehua omista omenoista

 Tänäkin vuonna omenasato oli varsin komea! Oksat notkuivat omenoiden painosta niin, että useammalle oksalle jouduttiin tekemään tukitoimenpiteitä. Borgovskoje -puun yksi iso oksa joudutaan ensi keväänä poistamaan ratkeaman takia, mutta muilta isommilta vahingoilta vältyttiin tänä vuonna. 

 

Viikko sitten kerättiin miehen kanssa kaikki ne omenat mihin yletyttiin ilman tikkaita. Omenat kerättiin isoihin kestokasseihin ja niitä tulikin kukkurilleen 5 kassillista. Olin kuullut tuttavan teettäneen omenoista mehuasemalla mehua, joten soittelin minäkin sinne ja vähän kyselin, että minkälainen prosessi se olisi. 

 

 

Varattiin samalla aika keskiviikko iltapäivälle omenoiden vientiä varten. Asemalla tuntui olevan kovasti asiakkaita, sillä onhan nyt sesonkiaika. Omenoita viidessä kassissa oli yhteensä 107 kg! Siinä ei edes olleet kaikki meidän omenat, sillä jätimme vielä tuolloin poimimatta hillo- ja piirakka omput. 

Samana iltana jo meille soitettiin, että mehut ovat valmiita haettavaksi. Siis todella nopeaa toimintaa! Tuosta määrästä omenoita tuli mehua reipas 60 litraa. Kymmenisen litraa siitä pakattiin meidän omiin astioihin ja loput 3 litran hanapusseihin, joissa mehun voi myös halutessaan pakastaa. 

 

Mehuasemalla omenamehu c-vitaminoitiin ja pastöroitiin, joten se säilyy viileässä jopa vuoden. Hyvää siitä tuli! Maku on täyteläinen ja aito ♥ 

Jos jotakin jäi kiinnostamaan, niin tämä mehu tehtiin Ainalin Marjatilalla, Haapavedellä. Lämpimästi suosittelen! 

 Eilen mies kiipesi poimimaan loput omenat puista. Huvitus alkoi olla jo hieman ylikypsääkin, sillä osa omenoista oli jo sellaisia läpikuultavia. Ihan kuin pakkanen olisi puraissut, vaikkei täällä ole pakkasöitä vielä ollut. 

 

 

Tänään keittelin sitten vuorostaan omenahillon. Viime vuonna en tehnytkään yhtään, joten nyt oli jo tarvettakin. 10 litran kattilan täytin ihan täyteen, omenaporalla porattuja omenoita. On sitten kätevä laite! Ei tarvitse kuorimaveitsen kanssa heilua. 

 

 

Aika nopsaan omenat pehmeni ja sain lisätä hillosokerin. Soseutin ja purkitin. Nyt pärjätään ensi talvi tällä omenahillolla. 

 

 

Vielä jäi vähän omenoita omppupiirakkaa varten. Sitä leivotaan sitten ensi viikolla :) 

Nyt leppoisaa sunnuntai-iltaa sinulle! 

 

Sadonkorjuupäivä

Omenasato alkaa olla jo poimittavissa, joten oli ryhdyttävä sadonkorjuuseen. Tänä vuonna omenaa tulee vähän maltillisemmin kuin edellisenä, mutta paljon nytkin. Omenahilloa on vielä jäljellä edellisestä sadosta, joten nyt keitän vain vähän. Yritetään syödä suoraan puusta enemmän kuin ennen ja sitten ryhdistäydyn leivonnan saralla. 

Aloitin kuitenkin omenapaistoksella, sillä muistin, että tytärhän osti eilen vaniljajäätelöä paketin. Mikäpäs sille paremmin passaisi kaveriksi kuin tämä omenaherkku! 

Omenalohkot vain voideltuun vuokaan ja päälle kanelia. 

Sulatetaan voita kattilassa, sekoitetaan siihen sokeri ja kaurahiutaleet. Koko komeus omenoiden päälle ja uuniin puoleksi tunniksi. 

Valmiista paistoksesta en kuvaa ehtinyt sitten ottaakaan kun se jo meni parempiin suihin! 

Leivoin myös omenapiirakan, jonka pohjaan tuli vehnäjauhojen lisäksi maissijauhoja. Tätä kehuttiin kovasti koostumukseltaan karamellimaiseksi ja pehmeäksi, eikä suotta! 

Leivontalistalla oli myös marenkinen viinimarjakäärö, mutta onnistuin söhläämään marengin kanssa niin, että se lähti pieninä palasina irti leivinpaperista. Siitä tein sitten kakun. 

Väleissä on kermarahkaa ja päällä punaisia viinimarjoja. Makuyhdistelmä on sokerisen kirpeä. Kovin isoa palasta tätä ei pysty kerralla syömään sen makeuden takia, mutta kahvin kanssa meni oikein mukavasti :) 

Mustaherukoista keittelin jo aiemmin hilloa, ajatuksena käyttää sitä kanaruokien kanssa. Tänään ensimmäisen kerran sitä maistoin ja kyllähän se maistui! 

Makoisaa Sunnuntaita sinulle!

 

 

Hetkiä ilta-auringossa

Päivän kauneimmat hetket ovat varhainen aamu, jolloin aurinko vasta herättelee luontoa sekä ilta, juuri silloin kun aurinko jo hiljalleen laskee taivaanrannan taakse. Nämä kuvat ovat ilta-auringon hellimiä. 

Kovin on jo rehevää! 

 

Ensimmäiset kiinanpionit kukkii kohta ♥  Kuolanpionit sen sijaan lopettelee kukintaansa. 

Tarhakellukka ´Bell Bank´

  

Japaninakileija ´Blackcurrant Ice´

 

 

Tästä sinikuunliljan, särkyneen sydämen ja hopeatäpläpeipin väriyhdistelmästä tykkään kovasti. Kuunliljat on muutenkin kauniita ja helppohoitoisia kun saavat kasvaa hyvässä mullassa suotuisalla paikalla. Ja täyttävät nopeasti oman paikkansa niin ettei rikkakasveille jää elinmahdollisuutta. 

 

Tämä isokonnantatar sinnikkäästi kasvaa tällä paikalla, omenapuun katveessa vaikka sen kerran jo siitä kitkin pois ja siirsin toiseen paikkaan. Hän on päättänyt tässä kasvaa, joten kasvakoon sitten!

 Jos kaikki menee hyvin, meille näyttäisi tulevan kaikkien aikojen omenasato! Molemmissa omppupuissa on hurjan paljon alkuja. No, toisaalta ihan loogista sillä ne kukkivat komeammin kuin koskaan ja pölyttäjiäkin oli mukavasti liikkeellä.

En varmaa ikinä kyllästy tähän näkymään: vastaleikattu nurmikko, ilta-auringon värittämät kasvit, sininen taivas ja oma piha. Mitä sitä ihminen muuta tarvitsee?
♥
 

Viikonlopulle on lupailtu upeaa säätä. Sadettakin ehkä hieman saadaan jossain vaiheessa, eikä se olisi pahitteeksi ollenkaan. Meillä on edelleen pihalampi tyhjentämättä ja puhdistamatta kun sateita ei ole ollut näköpiirissä. Otan siitä kaiken kasteluveden, joten en ole sitä uskaltanut pumpata tyhjäksi. Parasta olisi tietysti se yöllinen sade:)

Öiseen aikaan

Illan viimeinen puutarha-askareeni on laittaa kasvihuoneen ovi yöksi kiinni. Viime lauantaina yön hämärä kuitenkin houkutteli vielä kuvauskierrokselle pihalle. Oli jotenkin taianomainen tunnelma kun hipsin puolen yön jälkeen pitkin penkkejä ja räpsyttelin kuvia. 

En ehkä kyllästy näihin tulppaanikuviin ikinä! Niitä onkin tullut kuvattua joka käänteessä :) Varsinkin kun tiedän kokemuksesta, että nämä samat ei enää ensi keväänä tällälailla kuki. Otetaan siis nyt ilo irti ♥

 

Pidemmittä puheitta, näihin kuviin ja tunnelmiin.... ♥

Neiti Kevät

Kevät keikkuen tulevi! 

Ainakin meidän suunnalla pitää paikkaansa. Neiti Kevät antaa välillä ymmärtää, että talven selkä taittuu ihan just. Sitten nakkelee niskojaan ja heittää lumi/räntä/vesisade ryöpyn vielä peräänsä! Saattaapa puhallella vielä kunnon viiman koko komeuden päälle. 

 Neidin ollessa suopealla päällä tässä eräänä päivänä, kävin pyllistelemässä ja kuvailemassa tuolla penkeissä. Lunta on silti vielä aika runsaasti eikä montaakaan paljasta paikkaa pihalta löytynyt. Ruusupenkki on täysin sula lumesta. En ole nyt ihan varma osaanko tulkita ruusuja kun ne ovat vielä mulle uus juttu. Näytti kuitenkin siltä että elävien kirjoissa olisivat. 

En saanut tarkennettua kännykällä kuvaa tuon tarkemmaksi, mutta ovatko nuo "terveitä" silmuja? Näin itse ajattelisin...

Ruusujen tyvelle laitoin syksyllä kunnon multakerrokset ja koko penkin päälle vielä lehtiä suht paksusti. Olen varovaisen toiveikas niiden talven yli selviämisestä! 

Säleikkövilliviinissäkin silmut jo pullistelivat, ihanaa! 

Sen sijaan tälle näylle en paljon hurraillut: 

Huvitus -omenapuu oli rusakolle maistunut. Ärsytti! Moneen vuoteen ei ole enää voinut/tarvinnut suojata omenoita kun puut on jo niin isoja. Tämän matalalla olevan oksan kylkeen se oli sitten hampaansa iskenyt. Toisaalta olen aikonut jo monesti leikata tämän oksan kokonaan pois, joten ehkä nyt on pakko. 

Syksyllä saadut harjaneilikat ovat aikas pirteän näköisiä tuolla kasvihuoneen sivulla vauvalassa! 

Ja omenapuiden alla kasvavat esikot puskevat silkan jään läpi! 

Ja mikäs se tämä sitten on? 

 Pariin kertaan ollaan miehen kanssa ihmetelty, että minneköhän ulkosaunan kynnysmatto on oikein joutunut? 

Täällähän se, ihan muina miehinä leikkii varjoyrttiä

 
  Aurinkoja loppuviikkoosi!

Kukintaa luvassa

Pikainen pihakierros kameran kanssa ja tässä tulos:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ensimmäiset narsissit ovat aukaisseet yhdessä päivässä kukkansa. 
 

Tätä pihaesikkoa jaoin viime keväänä aika moneksi kappaleeksi molempien omenapuiden alle ja se oli sille näköjään hyväksi. On kasvattanut itsensä komean kokoiseksi!
 

Kovin on vihreää, mutta juuri siksi niin kaunista. Kuunliljan alut on suloisesti vielä supussa. Tarhakalliokielon kukat ovat jo melkein valmiit avautumaan. Kotkansiipien kärjet ovat vielä hieman rullalla, mutta pituutta on tullut parin viikon takaiseen ihan hurjasti. Etualalla iirikset kurottelevat myös täyteen mittaansa. 

Ja loppuun Huvitus omenapuun hennon vaaleanpunaiset kukkanuput. Viikonlopun lämpimät saavat nekin varmasti aukeamaan.