Iloisia yllätyksiä ja päivä pihalla

Jihuu!

Himalajan jalkalehden siemenistä on jo kolme itänyt! Että voikin olla suloiset pikku lehdenalut!

Täytyy tunnustaa, että usko oli näiden kanssa jo koetuksella kun ei merkkiäkään itämisestä näyttänyt olevan. Sitten ihan yhtäkkiä olikin kolme pientä alkua. Ihmeellistä! 

Ja entäs sitten nämä:

Ihan pikkiriikkisiä alkuja. Ja paljon! 

Nämä on niitä risteyttämäni marraskuunkaktuksen siemenistä kasvavia taimenalkuja. Että voi olla pieniä! 

Näistä tuli niin hyvä mieli itselle. Ei se paljoa tarvitse ja varmasti jonkun ei-puutarha-ihmisen mielestä ihan tyhmää innostua moisesta. Mutta tiedän että te täällä kyllä ymmärrätte :)

Tänään hyvälle tuulelle sai myös muutama pihahommissa vietetty tunti. Haravoin pihaa, levitin kompostia, istuttelin mansikantaimia ja puhdistin kukkapenkkejä. 

Kovin montaa kukkivaa ei pihalta vielä löydy, mutta sinivuokot ainakin ja narsissit ihan kohta.

Mansikantaimet talvehti tuossa kasvihuoneen vieressä olevissa kasvilaatikoissa. Siirsin ne tänään pariin ruukkuun ja kahteen amppeliin. Tarttee saada laatikko kuntoon kylvöjä varten. Toisen laatikon jo höystin kompostilla ja laitoin lasin päälle, jotta saa siellä rauhassa muhia ja lämmetä valmiiksi. Siihen on hyvä sitten kylvää vihanneksia. 

Keräsalaattia ja porkkanaa on jo ostettuna. Sipulia voisi laittaa ja perunaakin haluaisin kokeilla vaikka sitten ämpärissä tai saavissa. 

Kovasti tuntuu ideoita tulevan kun vähän pääsee tuonne mullan kanssa kosketuksiin. Se on mahtavaa :) 

 

Risteytetyn marraskuunkaktuksen siemenkylvö

Vieläkös muistatte juttuni kaktuksen risteyttämisestä? (Löytyy täältä.) Nyt ollaan siinä vaiheessa, että vihdoinkin uskalsin irroittaa kaktuksen hedelmät ja ottaa sieltä siemenet kylvöä varten. 

Hedelmähän näytti tältä:

Irroitin nuo hedelmät ja halkaisin ne kirurginveitsellä kahtia. Sisällä oli kymmenittäin pieniä mustia siemeniä!

Raaputtelin siemenet talouspaperin päälle kuivahtamaan ja kylvin ne seuraavana päivänä hajakylvönä astiaan. 

Nyt sitten taas odotellaan! 

Tikusta asiaa

Tämä on sellainen pakkopostaus. Se tehdään silloin kun on pakko ilmaista, että täällä ollaan vaikkei varsinaista asiaa olisikaan.

Syynä hiljaiseloon tietty loppuvuoden kiireisin aika töissä ja kotonakaan ei tekemisiä tarvitse keksimällä keksiä. Puutarhahommista vietetään ihan totaalista lomaa tällä hetkellä!

No mutta kuten otsikkokin lupasi niin jotain asiaakin on luvassa. Muistatteko tämän postauksen vuosi sitten? Innostuin kokeilemaan kaktuksen risteytystä luettuani aiheesta ViherPiha- lehdestä. Tupsuttelin siitepölyä useammalle kukalle, mutta vain kaksi niistä pölyttyi. Tuossa syksyllä hedelmät alkoivat näyttää kypsiltä, mutta epäilin että kylvöaika ei olisi paras mahdollinen. Varmistin sen vielä puutarhalta ja samaa mieltä oli puutarhurikin. Keväällä sitten kylvetään. 

Nyt kaktus kukkii parhaillaan ja mietinkin että pölyttäisinkö nämäkin kukat? 

Pieni yllätysmomenttikin tässä hommassa on risteytetyn kukan värin lisäksi: mahtaako hedelmä pysyä kiinni kaktuksessa kevääseen asti? Saamieni ohjeiden mukaan kaktusta pitää kastella todella varoen. Mielellään vain kerran kuussa. Tällä edesautetaan hedelmän paikallaan pysymistä. 

Tokihan siemenet voisi ottaa talteen aiemminkin, mutta niiden itävyys ei olisi niin hyvä kuin tuoreiden. 

Joten täällä pidetään peukkuja, että kaikki menisi hyvin tuonne kevätpuolelle saakka :)

Rauhaisaa 2. adventin iltaa ja mukavaa alkavaa viikkoa! Ja muistakaahan olla kilttinä...tontut on jo liikkeellä ;)

Kaktuksen hedelmä

Muistatteko kun marraskuussa kokeilin risteyttää kaksi eriväristä kaktusta? Tupsuttelin siitepölyä kaikkien avonaisten kukkien luoteille (miten tuo sana oikein taipuu???) Tilanne on nyt sellainen, että kahden kukan pölytys onnistui! Kukinnon tyveen alkoi pullistua ja kasvaa hedelmä, joka on kylläkin vielä ihan vihreä.

En uskalla edes nyppäistä tuota kuihtunutta kukintoa pois, ettei hedelmä lähde samalla. Nyt sitten vain odotellaan, puolesta vuodesta puoleen toista vuoteen...

 

Kaktuksen risteyttäminen

Uusimmassa ViherPiha -lehdessä oli juttu kaktuksen risteyttämisestä. Homma vaikutti niin mielenkiintoiselta, että päätin kokeilla. Lehdestä löytyy hyvä kuvasarja risteyttämisen vaiheista, joten tässä jutussa vain muutama kuva. 

Risteyttämisessä siitepölyä siirretään kukasta toiseen ja sitten vain odotetaan siementen kypsymistä. Tässä mun tapauksessa siirsin fuksian värisen marraskuunkaktuksen siitepölyä heleänpunaisen marraskuunkaktuksen emin luotille. Siirtämiseen käytin lehden ohjeen mukaisesti vesiväripensseliä. 

Pölyttymisen onnistumisen merkkinä kukka ei kuihduttuaan tipahda pois vaan jää kiinni kasviin. Kukkapohjus alkaa turvota hedelmäksi parin viikon kuluttua pölytyksestä. 
Kun hedelmä alkaa olla viininpunainen, ovat siemenetkin kypsiä. Kypsyminen voi kuitenkin kestää puolikin vuotta ja marraskuunkaktuksen hedelmä pysyä kiinni kasvissa jopa puolitoista vuotta. 

 Vasemmalla kukka, jonka siitepölyä vein oikealla olevan kukan luotille. Toisaalta värit eivät niin suuresti eroa toisistaan, että mahtaakohan risteymä onnistuessaan olla kovinkaan poikkeava? Harmi vaan, että valkoinen marraskuunkaktukseni heitti henkensä alkuvuodesta. Se olisikin ollut mielenkiintoinen kokeilu, kun kukkakin oli erimuotoinen kuin näillä kahdella. 

Nyt sitten vaan odotellaan, että onnistuiko pölytys ja lähteekö hedelmä turpoamaan. Jos ja kun niin käy, kypsä hedelmä irroitetaan varovasti ja se halkaistaan. Hedelmäliha levitetään talouspaperille kuivumaan, jotta siemenet irtoavat. Siemenet kylvetään keväällä  hajakylvönä kostutettuun taimimultaan, eikä niitä peitetä. Itämisaika on muutama viikko. 

Palataan tähän aiheeseen sitten kun on lisää raportoitavaa. Nyt lähden valmistautumaan pikkujouluihin. Mukavaa viikonloppua teille kaikille!
  

Jutun lähteenä Viherpiha 12/2013 s.70