Kasvihuone viimein valmis!

 Kun kasvihuoneen raamit alkoi olla valmiit, siirryttiin sisälle rakentamaan. Högfors 5A valurautahella sai alleen tiilimuurauksen, jotta se saatiin oikealle korkeudelle ruuanlaittoa varten. 




Kauan oli jo ehtinyt odottaa ensimmäisten tulien sytyttämistä ja olihan se hienoa! Yllätyin siitä miten nopeasti levyt lämpeni, vaikka niinhän se pitää ollakin. Tälläkin hellalla on ruokaa laitettu vielä muutama vuosi sitten ihan vakituisesti. Että jollekin se on ollut arkipäivää ja itselle se on vähän kuin luksusta. Hassua. 



Sisällä ikkunoiden alareunat sai leveän laudoituksen, jonka käsittelin Tikkurilan Valtti Colorilla. Se on puunsuoja-aine, josta on olemassa valmiiksi sävytettyjä värejä. Väriksi valikoitui Karhu. Samalla sävyllä on käsitelty myös meidän ulkosauna ja pergola.

 


Sisällä fiksattiin myös kivijalan harkkomuuraus. Sen päälle vedettiin laastilla rappaus, johon jätettiin selkeästi näkyviin lastan jäljet. Se sopii hyvin muuhun muuraukseen, josta haluttiin tuollainen antiikkisen näköinen. 



Lattian materiaalia mietittiin pitkään. Palloteltiin lauta- ja laattalattian välillä ja lopulta valittiin pihalaatta. Osittain sen takia, että meille jäi vanhasta kasvihuoneesta 60 harmaata laattaa ja saimme ne hyödynnettyä nyt tässä uudessa. Lisääkin jouduttiin toki ostamaan, sillä neliöitä tässä on neljä kertaa enemmän kuin entisessä. 

Alkuun mietittiin, että onko harmaa hyvä lattian väri vai pitäisikö se käsitellä kivikuullotteella. Siitä kun olisi värivaihtoehtoja aika monta olemassa. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että väri sopii kokonaisuuteen oikein hyvin. 



Heti kun sisätilat saatiin valmiiksi kannoin terassilta kukat kasvihuoneeseen. Tuntui mukavalta suunnitella minne minkäkin purkin laittaa! 

 



Viiniköynnös ´Supagan´ istutin omalle paikalleen sille muurattuun pikkualtaaseen ja lopun altaan täytin jo mullalla ensi kevättä varten. Sinne pääsee sitten tomaatit, kurkut ja osa huonekasveista sulassa sovussa kasvamaan. 




Muulta osin kasvihuoneessa näyttää tältä: 







Kiinteät sähkövedot tehdään vasta ensi keväänä. Siihen asti jatkoroikalla pärjää hyvin. Kieputtelinkin kattoparruihin jo valoketjun, jotta näkee iltaisin siellä istuskella ja tehdä käsitöitä. Kynttilöitä olen myös jo poltellut ♥ 





Ikkunat viimeisteltiin koristeristikoilla, jotta ne eivät olisi pelkät isot ruudut. Tuovat nyt mukavasti ilmettä pikku talolle.





Ulkopuolen maisemointi jää suosiolla ensi kevääseen, sillä nyt loppui todenteolla virta! Ympärille tulee kivituhkaa, oven eteen laatoitusta ja nurmikko rajataan pihakivillä. Vasempaan reunaan tulee uusi istutusalue, jossa omenapuu sekä muutama marjapensas. Jotta suunnitelmat on kyllä olemassa :) 

Nyt pitäisi miettiä miksi tätä rakennusta oikein kutsuisi, sillä kasvihuone ei ehkä kuvaa sitä ihan oikein. Ehkä se on meidän kesähuone tai jotain sen suuntaista. Ihana se jokatapauksessa on! Ja vihdoinkin valmis!





Kasvihuonekuulumisia

 Kasvihuoneprojektissa päästiin rungon pystytyksen ja kurkihirren asennuksen jälkeen taas vauhdilla eteenpäin.

Ostimme kasvihuonetta varten viime syksynä vanhat kansakoulun pariovet. Ne tulivat vastaan Tori.fi palstalla ja nähtyäni ne tiesin niiden olevan täydelliset tähän rakennukseen. Eikä tarvinnut pettyä, sillä siihen ne sujahtivat paikalleen nätisti. 



 Oven maalipinta oli vielä aika hyvässä kunnossa ja väri kiva, joten en tee sille nyt mitään. 

Pariovien yläpuolelle laitettiin kaari-ikkuna. Se on yli 100 vuotta vanha ja itse asiassa niitä on meillä kaksi. Nämäkin on löytö palstoilta. Ostin pelkät karmit ja leikkautimme niihin lasiliikkeessä lasit. 
 
 

Päätyseinän valmistuttua muurattiin savupiippu loppuun.



Pihan puoleinen päätyseinä laudoitettiin aluksi umpeen ja maalasin sen valkoiseksi. Jotenkin se alkoi tuntua liian valkoiselta ja liian isolta pinnalta. Mietittiin siihen kaikenlaisia katseenvangitsijoita ja lopulta päädyttiin tekemään siihenkin ikkunat.


 

Se oli hyvä ratkaisu, sillä nyt sisälle pääsee enemmän luonnonvaloa. Lisäksi on mukava kun sisälle näkyy vähän taivastakin. Se tekee tilan vielä vähän avarammaksi.



Katon materiaaliksi valitsimme Keraplastin 16mm kennolevyn. Katto olikin aika nopea laittaa paikoilleen ja muuutamassa illassa se oli valmis. 



 

Rakennushommat hidastui huomattavasti kun kesälomat loppui. Illassa ei kovin paljoa ehdi tehdä. Itselle oli kyllä yllätys, että tässä menee näin kauan. Mies kyllä alunperinkin arveli valmistumisen menevän syksyyn, mutta itse en sitä uskonut. Vähän alkaa jo virta loppumaan, mutta vielä täytyy vähän pinnistellä, että saadaan tärkeimmät tehtyä ennen talven tuloa.




Kokemuksia Gardena Sileno -robottiruohonleikkurista

 Keväällä toteutimme yhden pitkäaikaisista haaveistamme ja hankimme viimeinkin robottiruohonleikkurin. Aiheesta oltiin keskusteltu jo pari vuotta ja nyt ajatus kypsyi toteutuksen tasolle. Tiesimme, että kesä menee rakennushommissa, joten nyt olisi juuri oikea aika ulkoistaa ruohonleikkuu. 

Huhtikuussa Prismoissa oli Asiakasomistajapäivät ja 15% alennus tuntui mukavalta kun kyseessä oli kuitenkin suhteellisen arvokas hankinta. Meidän valinta oli Gardena Sileno Life 1000. 



Leikattava pinta-ala meidän pihalla on ehkä lähempänä  750 neliötä, mutta myyjän suosituksesta valitsimme tämän 1000 neliölle sopivan leikkurin. Perusteena oli se, että kone jaksaa paremmin leikata, eikä tarvitse käydä latauksessa niin useasti. 

Yksi viikonloppu meni siinä, että asennettiin raja- ja paluukaapeli paikoilleen. Työ olisi tullut valmiiksi nopeammin jos olisimme tehneet asennuksen pintaan, mutta halusimme sen n. 5 sentin syvyyteen. Rakennusprojektin takia lanka on kuitenkin osassa pihaa pinnassa kunnes rakennushomma on valmis.

Latauspaikka katsottiin talon toiseen päätyy, jossa leikkuri ei ole heti näkyvissä. Telakka oli helppo asentaa paikoilleen. Se ruuvattiin vain maahan kiinni ja yhdistettiin kaapelit siihen. Sitten vain robotti lataukseen. 



Alkuun ohjelmoimme sen leikkaamaan ma-pe klo 06.00-17.00. Aika pian se muutettiin kuitenkin niin, että se leikkaa myös viikonloppuisin. Leikkuukorkeutta voi tässä säätää välillä 2-5cm. Koneessa on myös varkaudenesto: mikäli nostat koneen paikasta toiseen, tarvitset PIN-koodin, jotta saat sen uudelleen leikkaamaan. Näin käy myös silloin, jos kone jää jumiin. 

Meidän pihassa on istutusalueet rajattu pihakivillä ja hyvin on leikkuri päässyt siitä huolimatta tekemään työnsä. Kadun puoleisen nurmisuikaleenkin se käy leikkaamassa ja palaa takaisin omalle pihalle. Muutaman kerran on jäänyt jonnekin ahtaaseen paikkaan jumiin kun on itsensä sinne onnistunut kikkailemaan. 

Niin ja pitihän tällekin nimi antaa kuten tuntuu olevan tapana. Meidän on nimeltään Justiina. Hänellä on ihan oma luonteensa ja Justiinan päättäväisyydellä sekä omapäisyydellä tekee hommia! Ja työnjäljessä ei kyllä ole ollut moittimista. 



Kovimpien helteiden aikaan laitettiin Justiinalle stoppi, sillä nurmikko alkoi jo osittain olla liian kuiva. Eilen illalla hänet taas valjastettiin töihin ja innolla onkin aamun tuolla leikannut! 

Erittäin tyytyväisiä ollaan hankintaan oltu. Ainoastaan hieman harmiteltu ettei aiemmin tullut ostettua. Jos siis yhtään mietit robottileikkurin hankintaa niin suosittelen kyllä erittäin lämpimästi. On ollut jokaisen euron arvoinen hankinta. Parastahan tässä on se, että nurmikko pysyy koko ajan siistinä ja näkyvää leikkuujätettä ei tule. Tuo hieno leikkuusilppu ravitsee nurmikkoa ja se onkin pysynyt todella hyvänä tänä kesänä. Kovimpien helteiden aikaankaan nurmikko ei ole palanut ja uskon, että se on leikkurin ansiota.

Gardenan sivuilta löytyy lisätietoa tästä leikkurista mikäli kiinnostaa. 




Elokuussa jo ollaan ja viimeinen lomaviikko itsellä menossa. Raksalla on vielä katon ja lattian asennus sekä vähän maalaushommia. Nyt kuitenkin on tarkoitus tehdä vähän pihalla siistimishommia ja suunnitella kasvihuoneen ympäristöä sekä yhtä uutta istutusaluetta. Siinähän sitä hommaa loppulomalle :) Mukavaa viikkoa sinulle! 


Kasvihuoneen rungon pystytys sekä kurkihirren asennus

 Heipähei! 

Kasvihuoneprojektimme on nytkähtänyt reilusti eteenpäin ja runko sekä kattorakenteet on jo pystytetty. Runko nousi lopulta yhden lauantaipäivän aikana. Ensimmäisenä pystytettiin takaseinä ja siitä edettiin seinä kerrallaan kunnes viimeinenkin oli pystytetty.





Kun runko oli paikallaan, koko kasvihuone sai viimeinkin raamit ja sen koko konkretisoitui kertaheitolla. Muutaman kerran olen mielessäni ajatellut, että tulikohan sittenkin liian iso. Mieheni on samaa tuumaillut pari kertaa ihan ääneen. Olen kuitenkin nopeasti hätistellyt matkoihinsa moiset tuumailut! Kun kerran tehdään uusi kasvihuone niin ei siitä liian pientä kannata tehdä. Sitäpaitsi nyt tuonne mahtuu  hyvin ne toiminnot jotka sinne on ajateltu.

Toisen päätyseinän muuraus saatiin aloitettua rungon pystytyksen jälkeen. Seinän kanssa samanaikaisesti muurattiin myös savupiippu kasvariin tulevaa puuhellaa varten.

 

 

Jaksan aina vaan ihastella tuota tiilien kauneutta! Ne on juuri sellaiset kuin olin haaveillut ja pinnasta tulee ihanan "vanha". 


Halusimme kasvihuoneesta mahdollisimman avaran sisältä ja niinpä sinne tuli kurkihirsi kattotuolien sijaan. Viime talvena kaadettiin sopivan mittainen mänty ja keväällä kävimme sen kuorimassa. Se sai kuivua viime viikkoon asti metsässä, kunnes se vietiin sahattavaksi. 




Kurkihirsi oli n. 7 metriä pitkä ja meitä oli kolme sitä nostamassa paikoilleen. Hyvin suunniteltuna koko homma kävi yllättävän näppärästi ja hetkessä kurkihirsi oli omalla paikallaan. Ja siis ihan käsivoimin nostettiin!



Minun tehtävänä onkin sitten olleet maalaushommat. Kurkihirsi sai pintaansa Tikkurilan Valtti Coloria sävyssä Karhu. Samalla sävyllä on käsitelty meidän pihasauna, pergola sekä terassi. 



Olipa siinä lievästi korkeanpaikan kammoiselle sellaista siedätyshoitoa että oksat pois! Alkuun etenin konttaamalla, mutta myöhemmin uskalsin jo ihan kävelläkin. Melko monenlaisissa asennoissa olen viime päivät tuolla korkeuksissa rimpuloinut kun tuota vinkkeliä on vähän joka suuntaan. 

Muut katon osat sekä runko maalataan valkoiseksi ja kattoa olen nyt maalannut nämä ensimmäiset kesälomapäivät. Vielä joutuu toisen kerroksen valkoisella maalaamaan, että saa tarpeeksi peittävän. 

 



 Viikossa on tapahtunut hurjasti kun miehellä alkoi kesäloma ja itsekin jäin vapaille jo loppuviikosta. Iltatöinä ei tässä tilanteessa kyllä vielä oltaisi. 

Raksakelitkin ovat olleet mitä mainioimmat. Tosin aamusta ollaan lähdetty jo työmaalle, sillä puolen päivän jälkeen viimeistään olosuhteet on olleet jo varsin paahtavat. Eilen en muistanut tarpeeksi juoda ja se kostautui iltapäivästä äärimmäisellä väsyllä. Tänään on vettä mennyt monta litraa ja silti tuntuu ettei välttämättä tarpeeksi. Lämpötila meillä on ollut +27 - +29­­°C, joten JVG:n sanoin: "kyllä täällä tarkenee..." =D   

Jotta tälläista tänne kuuluu tällä hetkellä. Homma etenee ja se on mukava! 


 

Pionien kukinnan pelastusoperaatio

 

 

Nämä mummultani perityt liki 60 -vuotiaat kiinanpionit ´Sarah Bernhardtit´ovat pihamme ehdottomat kuningattaret ja silmäteräni. Kotikotona, mistä pionit on meidän pihaamme siirretty, ne olivat paraatipaikalla omassa penkissään keittiön ikkunan edessä. Muistan mummun hoivanneen erityisesti niitä, vaikka pihassa oli muitakin istutuksia. Sateen jäljiltä niistä pudisteltiin vesipisarat pois ja kukkavarsia nosteltiin takaisin omille paikoilleen tukien taakse. Keväällä pionit saivat tuhtin annoksen hevosenlantaa ja kesä-heinäkuussa kiittivät runsaalla kukinnallaan. 

 

 

Kun pionit siirrettiin melkein 20 vuotta sitten meidän pihaan, olin ihan noviisi puutarhahommissa. Niinpä alkuun niille kaivettiin istutuskuopat suoraan nurmikkoon. Virhe! Onneksi ymmärsimme jo seuraavana kesänä tehdä niille oman penkin. 

Useampi vuosi meni ensimmäisiä kukkia odotellessa, olin siihen kyllä tiennyt valmistautuakin. Tällä välin puutarhakärpänen ehti puraista kunnolla ja pihaa rakennettiin kovaa vauhtia mieleiseksi. Kannoin kirjastosta kaikki mahdolliset puutarhakirjat ja opiskelin innolla uutta. Samaan aikaan löysin blogimaailman ja netin käyttökin yleistyi. Niinpä jossain vastaan tuli mainos Biolanin lannoittavasta Multakatteesta ja päätin sitä kokeilla pioneilleni. Olin jo ymmärtänyt, että jotain lannoitetta ne tarvitsisivat ja Multakate osoittautui varsin hyväksi ratkaisuksi näille pioneille. Kaiken lisäksi rikkakasvit pysyivät poissa penkistä katteen ansiosta. 

 
 


 

Muutama vuosi sitten Biolan kuitenkin lopetti Multakatteen valmistuksen ja meidän puutarhassa oltiinkin uuden tilanteen edessä. Mitäs nyt tästä eteenpäin?  Kokeilin Kekkilän vastaavaa tuotetta, mutta siitä tuntui puuttuvan tarvittavaa potkua. 

Tällä viikolla kiertelin tuossa pionikaaren ympärillä ja panin merkille, että nuppuja kyllä näyttäisi tulevan, mutta suurin osa oli ihan pieniä. Osa niistä jopa kuivuneita. Komeaa kukintaa ei tänä vuonna olisi tulossa.


 

Onneksi apua saa kun vaan tietää mistä kysyä ja niin tässäkin asiassa kävi. Suomen Pioniseuran Riitta Jounala neuvoi ensiapuna antamaan jokaiselle pionille luujauhoa 5 dl heti ja heinäkuun lopussa 3 dl lisää. Jokainen pioni sai vielä 10 litraa vettä kyytipojaksi. Syitä nuppujen pienuuteen voi olla kevään kylmät pakkasyöt, pitkä kuivuus ja ehkä myös kaliumpitoisen lannoitteen puute. 

Tämä annostus on vain näille meidän vanhoille pioneille, sillä `Sarah`on rotevakasvuinen ja tarvitsee paljon ravinteita. Lisäksi se on tottunut voimakkaaseen lannoitukseen. Tälle kesälle kukintaa tuskin on odotettavissa tästä toimenpiteestä huolimatta. Hukkaan lannoitus ei kuitenkaan mene, sillä pioni tekee heinäkuun lopussa uudet silmut ja niihin kukka-aiheet valmiiksi ensi vuoden kukintaa varten. Tuolla jälkimmäisellä lannoituksella varmistetaan juuri tuota ensi kesän kukintaa. 

 


 

Luujauho on pitkävaikutteinen, täysin orgaaninen maanparannusaine, joka vahvistaa kukintaa, juuristoa ja hedelmäsatoa. Luujauhoa levitetään kasvin ympärille ja harataan multa kevyesti. Kastellaan pari päivää levittämisen jälkeen, jotta se imeytyy hyvin juuristoon. Ylilannoittamisen vaaaraa ei kuitenkaan ole, sillä ravinteet vapautuvat hitaasti. 

Omille pioneilleni annostus oli niin suuri, että kaivoin kuopat pionin ympärille, jonne annostelin desin kerrallaan. Normaali annostus pioneille on 1-2 dl. Meidän pihan uusimmat pionit ovat saaneet istutuksen yhteydessä luujauhoa annosteltuna suoraan istutuskuoppaan. Nyt on menossa kolmas vuosi istutuksesta, enkä niille ole lannoitetta lisännyt. Nyt voisi olla jo aiheellista tänä kesänä. Kaikkiin on kyllä tulossa komeasti nuppuja, joten hyvältä näyttää. 

 


Samaiseen pelastusoperaatioon liittyy myös tuo yllä oleva kuva. Suikeroalpi oli päässyt valtaamaan pionien alustan aivan täysin ja siitä oli nyt päästävä eroon ennenkuin se tukahduttaa pionit kokonaan. . Lannoitustakaan en ennen olisi voinut tehdä, joten hommaan oli ryhdyttävä heti. Muutama ilta siinä meni, mutta nyt penkki on siitä puhdas. 



Nyt vain odotellaan oliko tällä vaikutusta jo tähän kukintaan vai meneekö ensi kesään. Onneksi tuo uusin penkki kuitenkin pelastaa homman ja sen kukkaloistosta päästään nauttimaan jo tänä kesänä! 



Ensi viikolle luvatut helteet saavat varmasti pihat kukoistamaan, joten muistetaan nauttia kaikilla aisteilla!