Ihanat kellukat!

Tulikellukka (Geum coccineum) lienee useimmille tuttu kellukkalaji. Pitkään ajattelin sen olevan ainoa olemassa oleva kellukka. Siksipä yllätyinkin melkoisesti kun minulle selvisi, että kellukoiden kasvisuku kuuluu ruusukasvien heimoon ja siihen kuuluu 93 lajia!

Aikaisempina vuosina täälläpäin ei taimitarhoilla ole kellukoihin juurikaan törmäillyt, lukuunottamatta tuota tulikellukkaa. Satuin kuitenkin Prisman puutarhamyymälästä muutama vuosi sitten löytämään tarhakellukka `Bell Bankin`. Sen kukat nuokkuvat alaspäin ja kukinto on kauniin ruusunpunainen.

Kellukoissa viehättää niiden helppohoitoisuus.  Ne viihtyvät auringossa tai puolivarjossa ja kasvualustaksi käy kalkittu, keskiravinteinen, jopa kuivahko maa. Omani kasvavat istutusalueiden reunoilla, auringossa. Niistä on nopeasti kasvanut lehdistöltään reheviä ja näin ollen pitävät rikkaruohot hyvin loitolla. Kukinto on pieni, mutta usein hehkuvan värinen.

Tänä kesänä hankin muutaman kellukan lisää "kokoelmaani". Ojakellukka`Mai Tai` oli ehdottomasti saatava. Onneksi Prisman puutarhamyymälään oli tullut aikaisempiin vuosiin verrattuna hieman erilaisia perennoja ja sieltä bongasin tämän kellukan, josta olin jo edellisenä kesänä haaveillut.

Kuvauksessa sen luvataan kukkivan runsaasti ja pitkään. Kukinto on kerrattu ja se voi olla jopa 3 cm halkaisijaltaan. Monesta muusta kellukkalajikkeesta poiketen `Mai Tain` kukinto avautuu ylöspäin.

Samalla ostosreissulla taimikassiin päätyi tarhakellukka `Flames of Passion`. Sen erikoisuus on punaruskeat kukkavarret. Pienet, helakanpunaiset puolikerrannaiset kukat ovat kuin piste iin päälle.

Kellukka -kokoelmani karttui vielä kolmannellakin lajikkeella, nimittäin tarhakellukka ´Nonna` myös muutti meille. Sen kukinto on oranssin sävyinen ja puolikerrannainen.

Lajikkeesta riippuen kellukat kasvavat 20-70 cm korkeiksi ja kukkivat touko- heinäkuussa. Niiden talvenkestävyys on luokiteltu melko kestävästä erittäin kestävään, taaskin lajikkeen mukaan. Kukinnan jälkeen kukkavarret kannattaa alasleikata sillä se edistää uutta kukintaa. Kellukoita voi helposti lisätä jakamalla keväällä tai loppukesällä.

Haaveisiin jäi vielä monta muuta kellukkalajiketta, kuten nämä Gardenia.net sivun kaunottaret:

´Alabama Slammer´

´Totally Tangerine´

´Wet Kiss´

`Gimlet´

`Mrs J. Bradshaw´

`Double Bloody Mary´

`Leonard´s Variety´

`Lady Stratheden´

Kaikkihan nämä olisi ihania, mutta erityisesti tämä viimeinen keltainen sykähdyttää!  Ehkä siksikin, että meidän puutarhassa on aika vähän mitään keltaista kukkaa. `Lady Stratheden` on hehkuvan kaunis keltainen kellukka!

Viikonloppu on ollut varsin helteinen. Siitä huolimatta olen saanut isoimmat istutusalueet käytyä läpi eli alkukesän rikkaruohosavotta on hyvällä mallilla!  Uusi istutusaluekin on vihdoin saanut muutaman kasvin, joten siitäkin juttua tulossa. Nyt lähden illan kastelukierrokselle ja hetkeksi vielä nautiskelemaan lämmöstä.

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa aurinkoista viikkoa Sinulle!

Japaninvaahterarakkautta

 Sieltä puutarhan kasvihuoneen peränurkasta se minulle kuiskutteli ja houkutteli lähemmäs. Pakkohan se oli mennä katsomaan, että mikä oli tuo hentorakenteinen, mutta niin voimakasvärinen kasvi. Lähemmäs päästyäni huomasin niitä olevankin monta ja kaikki erilaisia. Oli tummanpunaisia, kellertävänvihreitä, vihreävalkoisia ja vihreänpunaisia. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Japaninvaahterarakkautta ♥

Tämä "Atropurpureumin" väri oli kertakaikkiaan upean tumman, melkein mustanpunainen. Se onkin verijapaninvaahtera nimeltään ja sen koristearvo perustuu kauniin punaisiin lehtiin ja hentoon kasvutapaan. Viehkeä olisi ehkä sopivin sana kuvaamaan sitä. 

Japaninvaahtera "Ukigumo"  hurmasi lehtiensä värillä sekä kasvutavalla. Sillä on kaunis toinen nimi : "Floating Clouds".  Täällä on kuva lajikkeesta vähän isompana: klik!  Lehdet ovat kuin kelluvia pilvilauttoja ♥ Alkukeväästä lehtien reunoissa on häivähdys pinkkiä, joka kuitenkin kesän edetessä hiljalleen häviää.

Tällä japaninvaahteralla oli aika neulasmaiset lehdet. Ensimmäisenä tulikin mieleen tuija. Sen lajike jäi minulta tarkemmin tutkimatta.

Tämä "Little Princess" hurmasi lehtien värillä ja koko puun muoto oli niin kaunis ♥. Lehtien reunaväri on hentoisen punainen ja syksymmällä se muuttuu keltaoranssiksi.

Tämä "Orange Dream" ei olekaan mikään turha pikkupuu, sillä se on voittanut RHS (Royal Horticultural Society) Award of Garden Merit -palkinnon  erinomaisista ominaisuuksistaan. Lehdet ovat kullankeltaiset ja niissä on pinkki reuna. Syksyllä väri muuttuu upeaksi keltaoranssiksi. Täällä lisää hengästyttäviä kuvia: klik!.

Kaikkihan näistä olisin halunnut kotiin tuoda, sillä niin kauniita ja persoonallisia ovat jokainen omalla laillaan. Lopulta valittavaksi jäi kaksi ja kun en osannut niidenkään välillä päättää niin otin molemmat. Oman haasteensa näiden kanssa tuo talvisäilytys, sillä nämä ei meidän lakeuksilla talvehdi ulkona. Sain ohjeeksi siirtää ne varastoon, jossa lämpötila ei laske pakkaselle. Muutaman kerran talven aikana saa käydä vähän vettä lorauttamassa ja lehdet ne kuulemma pudottaa. Kun kelit keväällä lämpenee niin ne voi taas tuoda ulos. Nopeasti lähtevät uuteen kasvuun kun pääsevät lämpöön.

Istutin nämä siis ulos isoihin ruukkuihin ja siirsin ruukut terassille. Siinä niitä olen nyt iltaisin ihastellut.

Ilta-aurinko saa "Atropurpureumin" suorastaan hehkumaan!

Eikä "Little Princess" jää yhtään huonommaksi.

Samalla reissulla tuli myös kesäkukat hankittua ja tein istutukset kahteen talouteen.  Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Nyt oikein leppoisaa kesäkuun ensimmäistä viikkoa Sinulle! Kuukausi on ainakin alkanut hyvissä merkeissä ja kesäsäässä. Toivottavasti jatkuu samanlaisena läpi kesän!