Kahvipensaan kasvattaminen siemenestä

Pari vuotta sitten ihastelin mieheni siskolla kyläillessämme heidän upeaa kahvipensasta. Tai puu se kokonsa puolesta kyllä on. Siinä oli tuolloin punaisia marjoja ja hetihän mulla alkoi viherpeukaloa kutkutella. Niinpä kysyin, että saisinko muutaman kasvatuskokeiluun ja sain!


Osa marjoista oli punaisia, osa tummuneita ja osa vaaleita. Kuorin nuo tummat ja punaiset niin, että jäljelle jäi tuollainen vaalea papu jota istutuspavuksikin kutsutaan. 


Laiton pavut kostutettuun multaan pariin ruukkuun ja päälle rei´itetyn muovipussin. Alkuun kastelin säännöllisesti, mutta jossain välissä kastelukerrat venyivät niin, että lorauttelin vettä kun satuin muistamaan. Elonmerkkejä ei alkanut näkyä ja olin jo heittämässä kylvöksiä pois kun huomasin melkein 10 senttiset taimen alut. Kaikki oli itäneet!
Istuttelin taimet jokaisen omaan ruukkuunsa, mutta lopulta vain kolme niistä pysyi hengissä. Yhden lahjoitin siskolleni ja kaksi jäi itselle.

Viime kesänä vein toisen taimen kasvihuoneeseen seuratakseni miten se siellä kasvaisi. Odotin tietenkin, että syksyllä voisin tuoda sisälle reilusti pituutta kasvaneen yksilön. Toisin kävi. Olosuhteet ei olleetkaan suotuisat ja kahvi näivettyi ja lopulta kuoli. Olin sen siirtänyt jo sisällekin, mutta mikään ei auttanut enää.

Onneksi toinen voi hyvin, vaikka kasvu on todella hidasta. Korkeutta kahvilla on nyt vähän vajaa 20 cm.


Olen miettinyt syitä tuolle hitaalle kasvulle. Kasvualustana tällähetkellä on kasvusammal, johon olen sekoittanut ihan peruskukkamultaa. Ei kasvi näytä siitä huonoakaan tykkäävään, mutta ei mitenkään reheväkasvuiseltakaan tunnu. Ajattelin vaihtaa nyt keväällä toisenlaiseen multaan. Luin, että multapaakkua ei saisi kovin rikkoa, sillä jos juuret vioittuvat, kasvi alkaa pudottaa lehtiä. Vettä kahvi saa noin kerran viikossa näin talvella tai sitten kun lehdet näyttävät lupsottavan.
Lannoittamisen aloitan kuukauden päästä ja ihan tavallista kukkaravinnetta kerran viikossa aion antaa kastelun yhteydessä.

Olisi upea saada tästä sellainen kunnon puu kuin emokasvikin on. Sille olisi olohuoneessa paikkakin valmiina :) Oletko sinä kasvattanut kahvipensasta ja olisiko antaa jotain käytännön vinkkejä?

Tästä se uuteen kasvukauteen valmistautuminen pikkuhiljaa lähtee. Mukavaa sunnuntaita sinulle!



8 kommenttia

  1. Hyvä, että eres yks onnistuu. Son sitäki tärkiempi. Ohojeeta ei oo antaa, ku meinaa normikasviiski olla tekemistä. Uus kasvukausi käynnistyy kohta toren teolla, ku ensimmääset siämenet saa panna iteelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä onnellinen tästä yhdestäkin :) Ehkäpä kasvu piristyy kun se saa uudet mullat ja vähän lannoitetta.

      Poista
  2. Mukavaa että olet onnistunut yhden kanssa näinkin pitkälle, kyllä se nyt varmasti jatkaa jalkojaan kun valoa tulee enemmän. Anopilla oli aikoinaan tällainen suuri kahvipuu, kasvatettu myös itse. En tiedä itse mitään tällaisesta kasvattamisesta, pistokkaista olen kyllä kasvattanut paljonkin uusia kasveja. Toivon että onnistut ja kun sille on jo paikkakin varattuna ❤

    VastaaPoista
  3. Olipa kiva lukea tätä, ostin nimittäin vuosi sitten kahvipensaan ja tuossa se nököttää ikkunanlaudalla. Uutta lehteä pukkaa, mutta vanhoja ruskistuu samaa tahtia. Ei näytä tykkäävän lämpöpatterista eikä viime kesänä auringon paahteestakaan. Mikähän sille passaisi, jos kasvihuonekaan ei ollut hyvä? Mutta onhan tosi hienoa, että onnistuit siemenestä kasvattamaan uuden! Kuinka vanha emokasvi mahtaa olla, milloin on odotettavissa satoa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin ihmettelin tuota, ettei kunnon lämpö ollutkaan hyväksi. Nyt kahvipensas on pohjoispuolen ikkunalla ja hyvin näyttää siinä viihtyvän. Vähän outoa...
      Emokasvin iästä ei kyllä ole tietoa, en ole hoksannut kysyä. Satoa saa varmaan vielä muutaman vuoden odottaa.. :)

      Poista
  4. Olis Kevään kaipuu -haaste tarijolla.

    VastaaPoista