Viherkasvit sisustuksessa

Tunnustan, että huonekasvini eivät saa sitä samaa ylenpalttista huolenpitoa ja rakkautta, mitä surutta tuhlaan koko kasvukauden ulkokasveihini. Ei ne ihan heitteillekään jää, mutta ovat joutuneet tottumaan huomattavasti karumpiin kasvuoloihin kuin kesäsisarensa. Virtaa ei vaan tahdo kesän jälkeen enää riittää. Kuitenkin haluan, että sisätiloissakin tämä rakas harrastus näkyisi. Huonekasveistani onkin kasvanut sitkeitä sissejä, niiden on ollut pakko. 

Pari viikkoa sitten tein sellaisen havainnon, että olohuoneessa ei ollut kuin yksi ainoa viherkasvi. Muutaman vuoden takaisen sisäremontin jälkeen olen vain fiilistellyt kivasta ja raikkaasta kodista ja varovasti olen lisäillyt sisustusjuttuja, jottei fiilis häviäisi. Nyt yhtäkkiä pitikin saada lisää vihreää, jotta tilasta tulisi vielä kodikkaampi. 

Kukkakaupoissa on jo aika mukavasti viherkasveja näin alkuvuodesta tarjolla. Löysinkin minulle uuden tuttavuuden, amerikanmuorin, joka oli kotiutettava. Ihastuin sen lehtimuotoon sekä väritykseen. 

Amerikanmuori, Peperomia obtusifolia
 Muorinkukkia pidetään yleisesti helppohoitoisina. Se sietää moninaisia valo-olosuhteita ja tykkää eniten hajavalosta. Jatkuvaa auringonpaahdetta se ei kestä. Pintamulta saa hieman kuivahtaa kastelujen välissä, mutta vaatii tasaisen kastelun. Muorinkukat ovat lajikkeesta riippumatta melko matalakasvuisia. Kasvualustasta paras on ilmava, hiekansekainen kukkamulta. Muorinkukkaa voi lisätä lehtipistokkaasta. 


Tämä amerikanmuori oli vasta alkua. Seuraavaksi hajotin lahjaksi saamani jouluasetelman, jossa oli kirjavalehtinen muraatti sekä valkoinen joulutähti. Istutin molemmat uuteen multaan ja eri ruukkuihin. Joulutähdestä olisi upea saada sellainen pensasmainen, jollaisena olen sen nähnyt viherpeukalotutullani. Siihen on vielä matkaa...

Kirjavalehtinen muraatti on myöskin vielä vähän reppana, mutta uskon sen tuosta kyllä piristyvän. Sen laitoin amppeliin ja ripustin valoisimmalle paikalle olohuoneeseen. Sopii siihen ikkunoiden kulmaukseen kuin nenä päähän! 



 Kun multapussit oli vihdoin otettu esille, siirsin klementiinin pistokkaatkin jokaisen omaan ruukkuunsa. Jospa ne lähtisivät hyvään kasvuun kun saivat kunnon tilan. Nämä ovatkin yhdenlainen ihme, sillä olin aivan unohtanut koko siemenet, jotka tyttö oli yhteen ruukkuun laittanut. Odotukset tietysti korkealla näidenkin suhteen :) 




 Istuttelinpa vielä pasuunankukan latvapistokkaankin multaan. Se on saanut juurtua pilttipurkissa jo monta kuukautta ja komeat juuret olikin kasvattanut. Jospa tästä saisi jonain päivänä kukkivan yksilön. Emokasvi ei ole kukkinut kertaakaan. Kai siinäkin jotain taikatemppuja pitäisi osata tehdä...



Pisteenä iin päälle sain mieheltä vuosipäivämme johdosta elämäni ensimmäisen orkidean. Huh, siinä onkin haastetta saada se pysymään hengissä! Uudelleen kukittamisesta en vielä uskalla haaveillakaan. Orkidean hoidosta piti käydä heti vinkkejä lueskelemassa. Eipä sieltä mitään yhtä oikeaa löytynyt. Osa upottaa veteen ja osa kastelee kerran 1-2 viikossa vähän reilummin. Jälkimmäinen olisi muutenkin se minun tapa hoitaa sisäkasveja ja tuntuisi näin ollen luontevalta. Jospa tuo kukka siihen tottuisi? Kaunis se jokatapauksessa on ja kukinta lienee pitkäaikaista, mikäli harrastajien kertomuksia uskoo.


Kiikuttelinpa vielä yläkerrasta tyttären traakkipuun tänne alakertaan kun se on aika näyttävä. Tuollainen isompi kasvi tuo heti erilaisen tunnelman huoneeseen, vähän viidakkomaisuutta. 



Kuten ylemmästä kuvasta näkee, tänään on paistanut aurinko ihanasti ja sää on täysin päinvastainen kuin eilen. Yön aikana oli satanut vähän luntakin, joten valoisuus verrattuna eiliseen on +100% !

Ehkä jäin vähän koukkuun näihin viherkasvijuttuihin nyt. Näillä on niin helppo sisustaa eikä tämä ole kovin kallistakaan. Ennestään meillä on pari kiinanruusua, muutama kliivia, anopinkieliä  ja nuokkupapinkaura. Jotain amppeleihin sopivia voisi vielä hankkia. Saisi hyödynnettyä tuota ilmatilaakin ja samalla kerroksellisuutta istutuksiin. 

Kiertelin Prisman kukkaosastolla ja ihastelin näitä kultaköynnöksiä sekä saniaisia. Molemmat sopisivat amppeliin hyvin ja ovatpa juuri nyt trendikkäimpien huonekasvien listallakin :) 




 Haaveissa on vielä sijoittaa johonkin kukkapöytä, johon saisi kerätä asetelmaksi lehtimuodoiltaan, kasvutavoiltaan ja väreiltään erilaisia viherkasveja. Näin sitä lisääntynyt valonmäärä saa ihmisen taas innostumaan! 

Oletko sinä innokas sisäkukkien kasvattaja? Mitkä ovat lempiviherkasvisi? Entä onko sinulla jokin perintökasvi, joka on kulkenut suvussa tai olet saanut sen joltain sinulle tärkeältä ihmiseltä? Olisi kiva kuulla tarinat kasvien takana:) 

Nyt lähden suunnittelemaan amppeleita tuleville amppelikasveilleni. Innostuin makramee solmeilusta ja amppeli olisi kiva tehdä itse. Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle ja aurinkoja alkavaan viikkoosi!



10 kommenttia

  1. Ihania viherkasveja! Toivotaan että istutukset lähtevät hyvin kasvuun! Meillä ei useampaan vuoteen ole ollut viherkasveja, mutta nyt niitä on alkanut taas ilmestymään:) Mukavaa sunnuntai-iltaa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nyt yrittänyt tuhlata hellyyttä myös näille uusille viherkasveille :) Ehkäpä ne viihtyvät ja ilahduttavat komealla kasvulla.

      Poista
  2. Amerikanmuori onkin söpön näköinen! Minä olen kastellut välillä orkideat upottamalla n. puolen tunnin ajaksi veteen, mutta suurimmaksi osaksi kastelen ne niin, että vettä valuu koko kasvualustan läpi. Kastelun jälkeen kaadan suojaruukkuun valuneet vedet pois. Orkidean kasvualustahan ei sido vettä samalla lailla kuin huonekasvien multa, joten pitää varmistaa, ettei juuristo lillu huomaamatta vedessä jatkuvasti. Äitini kastelee säännölllisesti upottamalla orkideakokoelmansa, mutta hän muistaa hoitaa ne muutenkin minua paremmin :D Muista pitää orkidea poissa suorasta auringonpaisteesta; minä olen vahingossa polttanut useamman orkidean lehdet keväällä kun en ole tajunnut, että länsi-ikkunallekin paistaa joskus aurinko. Äläkä leikkaa kukkavartta pois ennen kuin se muuttuu keltaiseksi ja kuivaksi. Jos kukkavarsi pysyy vihreänä, siihen tulee aikanaan uusia nuppuja. Toivottavasti saat orkideastasi pitkäikäisen kaverin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä neuvoista ♥ Eiköhän näillä pitäisi onnistua. Joskus se on myös vähän tuuristakin kiinni, olen huomannut...:)

      Poista
  3. En tiedä johtuuko myyntipaikoista (niitähän on hyvä syyttää, heh), mutta en ole ikinä saanut murattia elämään kovin pitkään. Kyllä se vaan kuivuu, vaikka kuinka sumupullo kädessä heiluisi aamusta iltaan. Aina saan tuliaisiksi myös punkkeja (varsinkin Tokmannin viherkasveista, joten se paikka sai bannit) ja kun punkit levisivät rakkaudella vaalimaani toisessa huoneessa sijaitsemaan araliaan, päätin ettei enää ikinä murattia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa ollut huono tuuri muratin kanssa :( Oon huomannut, että nämä kirjavalehtiset on jotenkin vaativampia hoidon suhteen. Mulla oli vuosia ihan vihreälehtinen muratti tuossa keittiössä amppelissa ja se kasvaa rehotti komeana. Katsotaan nyt miten tämän kans käy.

      Poista
  4. Mulla taas on aina vuodesta toiseen nuo samat viherkasvit. Välillä tuntuu että kuolis joku nii sais ostaa uutta tilalle, mut ihmeen sitkeitä ne on. 😂 Meillä on noiden isojen ikkunoiden ansiosta aika hyvästi valoa kasveille. Kaikkein tärkein mulle on tuo mummulta saamani kultaköynnös kun olin 9 vuotias. Se on kulkenu mun mukana siitä asti, 26 vuojen ajan! Mummu oli innokas kasviharrastaja, niin ulkokukkien ku sisäkukkienki suhteen. Sieltä kait on tarttunu mulleki tämä kipinä pihahommiin. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on kyllä mahtavat olosuhteet viherkasveille noiden ikkunoiden ansiosta! Onpa ihana tarina tuolla kultaköynnöksellä ♥ Mulla on kans mummulta peritty kliivia, jonka muistan mummulasta jo lapsuudesta:) Molemmat mummut oli viherpeukaloita, joten sieltä minunkin innostus on periytyny ♥

      Poista
  5. Heippa Satu. Surffailin netissä pionijuttuja etsien ja tupsahdin blogiisi vuodelle 2017, jossa kerroit kokeiluista (Kaukaasian?)pionien istutuksesta siemenestä. Miten ne onnistuivat? Ja onko joku "ammattilaisten taika" laitaa sepeliä pionipenkkiin? En ole siihen muualla törmännyt ��. Kiitos ihanista suivuistasi ja mukaa pääsiäisen odotusta. T: Piia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Viime keväänä ensimmiset taimet nousi pintaan ja kasvu näytti ihan hyvältä. Jännällä odotan nyt kuinka ovat selvinneet tästä talvesta. Teen kyllä postauksen aiheesta, mikäli kaikki on ok.
      Tuon sepelin taika on siinä, että vesi pääsee siitä hyvin läpi syvemmälle eikä jää siihen pionin tyvelle seisomaan. Itsekin sain tietää tuosta vasta liityttyäni pioniyhdistyksen jäseneksi. Mummuni yli 50- vuotiaat pionit on kyllä kasvaneet hyvin ilman sepeliäkin, joten tiedä häntä onko siinä oikeasti taikaa..
      Mukavaa pääsiäistä sinullekin!

      Poista