Sunnuntaina 28. kesäkuuta osallistuin ensimmäistä kertaa valtakunnalliseen Avoimet Puutarhat -päivään. Tällä kertaa ihan vieraana, nähdäkseni kuinka tuo päivä olisi järkevää järjestää.
Täällä Ylivieskassa oli yksi ainoa puutarha mukana, Lenan ja Juhan puutarha. Päivä sattui sään puolesta olemaan ihan täydellinen, ei satanut ja oli suhteellisen lämmintäkin. Lena olikin pihalla vastassa kun menin. Samaan aikaan tuli muutama muukin vieras ja pääsimme itse "puutarhurin" opastamalle kierrokselle.
Etupihalla:
Takapihalla:
 |
| Tontti rajoittuu Kalajokeen |
 |
| Uutta kasvua tulossa |
 |
| Kasvimaa, jonka muoto vaihtuu vuosittain. Tänä vuonna tähden muotoinen. |
 |
| Lapsiakaan ei oltu unohdettu. Kesähuone vasemmalla ja hyötytarha laatikossa oikealla ruukutuspöytineen :) |
 |
| Isot, 40 vuotta vanhat vaahterat loivat varjoisan paikan pöytäryhmälle takapihalle |
Ja polkua pitkin takaisin etupihalle:
Tämä oli kaunis puutarha. Luulen, että jos nyt lähtisin kiertämään uudestaan, löytäisin paljon uusia juttuja joita en ensimmäisellä kerralla huomannut. Pieniä yksityiskohtia oli paljon.
Puutarhasta huokui rakkaus kasveihin. Mitään ei ollut rajattu piirun tarkasti, vaan kasvit saivat ikäänkuin hakea oman paikkansa.
Sain hurjasti virtaa tältä vierailulta, vaikka piha oli täysin erilainen kuin omani. Ehkä juuri siksikin päässä alkoi surraamaan kaikenlaista. Suurimmaksi osaksi kuitenkin sain sitä kaivattua energiaa tekemiseen omalla pihalla. Se oli erittäin tervetullutta!
Oli myös hyvä nähdä kuinka Lena ja Juha olivat järjestäneet kaiken oheistoiminnan. Oli kahvitusta ja myytävänä jakotaimia sekä Lenan taidetta. Koko perhe näytti olevan mukana päivän toiminnoissa. Niin se pitääkin olla.
.jpg)
.jpg)
Vierailut puutarhoissa antavat aina runsaasti ispiraatioita ja uutta intoa omaankin tekemiseen.
VastaaPoistaKiitos mukavasta postauksesta. Samaa aattelisin minäkin, hakisin ideoita omaan puutarhaan.
VastaaPoistaVierailuista saa todellakin hurjasti energiaa omiin puuhiin! Toisaalta joissakin kohteissa kyllä iskee itselleni pienoinen uskon puutekin, voisiko oma puutarha koskaan näyttää edes hitusen yhtä upealta??! Työtä, työtä ja työtä, sekä aikaa se puutarhan muotoutuminen kyllä vaatii ja paljon!
VastaaPoistaNo tuollahan mekin käytiin miehen kanssa! Sinäkö asut Ylivieskassa Satu? Et ole sitten hirveen kaukana ;) Minä tykkäsin myös tuosta puutarhasta, mahdottoman mukava henki oli yleensä ja puutarhurilla rento ote puutarhurointiin, saatiin maistella ihanaa hilloa ja juoda kahvit. Tykkäsin myös kovasti kulkureitin ohjauksesta ja tarinoista ja ajatuksista aina "rastilla".
VastaaPoistaNo täällähän minä! Ja samaa mieltä olen tuosta puutarhurin asenteesta. Erittäin innostunut mutta rennolla otteella. Vai näin "lähekkäin" sitä lopulta asustellaan:)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaMinä vasta nyt hoksasin liittyä lukijaksi. Jos olisin älynnyt aikaisemmin, niin olisinhan viimeistään tästä postauksesta älynnyt, että samoissa maisemissa liikutaan. Minunkin piti kirjoittaa tästä avointen puutarhojen pihasta, mutta sitten kun en saanut tilaisuutta kysyä Lenalta, että onko se ok, niin jätin tekemättä. Kuvia toki otin. Minusta oli mukavaa käydä Lenan ja Juhan puutarhassa. Oikein kivoja juttuja jäi mieleen. Onneksi sinä postasit tuosta puutarhasta.
VastaaPoistaKiva kun liityit lukijaksi, tervetuloa! Joo, kysyin heti aluksi Lenalta että saako kuvata ja julkaista blogissakin kuvia. Eipä sitä muuten olisi viitsinytkään. Nyt jälkeenpäin tuntuu, että aika monta juttua jäi sitte kuitenkin kuvaamatta...
Poista